Saavutuksia ne ovat pienetkin saavutukset

 Se tunne, kun huomaa kuntonsa parantuneen ja pystyy hölkkäämään lenkin pysähtymättä.  Saavutuksena sitä pidän vain minä yksin, mutta mitä väliä sillä on.  Itselleni minä vain olen vastuussa, enkä Suomen kansalle.  Niin kuin nyt Pariisissa suomalaiset urheilijat.  Koskaan ei kannata luovuttaa tavallisen kuntoilijankaan.  Näitä polkuja ja paljon muitakin olen tallannut vuosikymmeniä.  Joskus hyvässäkin kunnossa, mutta huonommassakin.

Minulle hölkkä ja kävely ovat olleet ne parhaat liikuntamuodot.  Kaikenlainen muu liikunta on mukavaa ja liikun paljon muutenkin.  Kun yksin liikkuu metsässä tai tiellä niin siinä hetkessä en kaipaa mitään.  Odotan sitä hyvän olon tunnetta lenkin jälkeen.  En tiedä mihin sitä voisi verrata.  Jokainen, joka on liikkunut, tietää tunteen.  Saunassa käynti antaa saman tunteen.

https://kuntoplus.fi/treeni/treenimotivaatio/viisi-upeaa-tunnetta-treenin-jalkeen

Sateessa ulkona liikkuminen on ihan yhtä mukavaa, kuin poudalla.  Ukkosen tullessa pitää vähän odotella.  Sateella on enemmän happea ilmassa.  Kastuminen ei haittaa, onhan sitä muutenkin hiestä märkä.

Liikkumisen ihanuutta haluan ylistää.  Niin kauan kuin pystyn liikkumaan niin elämä on hauskaa.  Jos liikuntakykyni menisi niin toivon löytäväni jotain yhtä mukavaa.  Toivottavasti joku kantaa minut edes saunaan.

Maidoton ruokavalio

 Olen opetellut muutaman viikon ajan taas maidotonta ruokavaliota ja kokeillut minulle maistuvia tuotteita.  Ne nimittäin eivät ole läheskään kaikki minun makuuni.  Soijatuotteista pidän marjan  ja hedelmän makuisista tuotteista, missä häivytetään soijan makua.

Ei minulla ole laktoosivaivaa.  Olen sitä mieltä, että liika maitotuotteiden syöminen lisää liman muodostumista.  Olen huomannut oloni vähän keventyneenkin, ehkä se johtuu maitorasvan syönnin vähentymisestä.

Kaurajogurteista en välitä.  Kookosjogurtti  maustamattomana on yllättävän hyvää. 

Toisaalta taas kauramaito on neutraalin makuista ja olen sitä käyttänyt ruokajuomana.

Myös pöytäkalja on hyvää.  Samoin tietenkin mehu ja vesi.

Vaniljan makuinen soijamaito sopii hyvin kiisseleiden kanssa nautittavaksi, varmaan olisi mämminkin kanssa hyvää. Kiisselit ja vispipuuro onkin hyvä lisä maidottomaan ruokavalioon.

Kaikesta ei tarvitse luopua jos ei ole mitään vaivaa. Minä en ole vielä voinut luopua maitotilkasta kahviin ja voista leivän päällä.  Samoin syön yhden tai kaksi juustoviipaletta päivässä.

Tumma suklaa on maidotonta, joten sitä voi syödä.

Kauramaitoa olen käyttänyt leivontaan ja kaurakermaviiliäkin löytyy.  Kaikesta löytyy joku samankaltainen tuote.

Kukaan ei voi toisen puolesta sanoa mitä voi syödä tai saa syödä.  Itse täytyy kokeilla mikä maistuu.  Voihan sitä palata vanhaan valioon jos siltä tuntuu.  Olen kokeillut kaikenlaisia ruokia ja joitakin ruokavalioitakin.  

Leivästä en voi luopua, enkä perunasta.  Olen ennenkin koittanut luopua maidosta, silloin tein varmaan siitä liian ankaraa itselleni.  Nyt se voi onnistua.

Hölkkää taas opettelemaan

 Olen talven ajan jumpannut, uinut ja käynyt kuntosalilla.  Nyt keväällä kuulin polkujen kutsun.  Huomasin, ettei olekaan niin helppo juttu lähteä hölkälle, vaikka olenkin liikkunut kolme kertaa viikossa.  Hölkkä on raskas laji.  Se oli ihan pakko aloittaa aika kevyesti.  En havitellutkaan mitään monen kilometrin yhtäjaksoista lenkkiä.

Keksin laskemalla tehtävän harjoituksen.  Sillä pystyy hiukan huijaamaan itseään.  Aloitin laskemalla hitaasti 60:n n. 2askelta/1 4 askelta/2.  Sama hölkäten.  Jo seuraavalla kerralla nostin 60+70.  Nyt olen 60+90.  Tällä systeemillä jaksaa kiertää ihan kiva pituisen lenkin.

Kunnosta riippuen voi aloittaa kuinka alhaalta vaan.  Pikkuhiljaa juostava matka lisääntyy.  Kenties voi jossain vaiheessa jättää kävelyn pois.  Jos oikein kovalle ottaa voi pysähtyä välillä tai ottaa enemmän kävelyaskelia.

Kenties ei haluakaan polulle vaan haluaa lenkkeillä kaupungilla, mikäs siinä.  Siellä on myös mukavat näköalat.

Etureiden revähdys

 Kuka uskoisi eläkeläismummon saavan etureitensä revähtämään kotona.  Minäkin uskon nyt sen kokeneena.  Lihakseni olivat hyvässä kunnossa.  Syytä tapahtumaan en tiedä, liian vähän venyttelyä, ikä.  On mahdoton sanoa.  Kipeä puuduttava kipu levisi nivusesta reittä pitkin alas, kun potkaisin jalan suoraksi lattialla istuttuani jalan päällä.

Pienikin loukkaantuminen siirtää ja pysäyttää suunnitelmia.  Olen nähnyt juoksijan yht´äkkiä pysäyttävän juoksunsa radalla.  En oikein tiennyt mitä tehdä.  Jalka oli kipeä ja nukkumisesta ei oikein tullut mitään.  Särkylääkkeitä kului enemmän, kuin 10 vuoteen tätä ennen.  Lääkäristä hain lisää viikon kärvisteltyäni, että sain nukutuksi.

Lääkärikään ei ollut varma muusta, kuin ettei se ollut venähdys vaan viittasi revähdykseen.  Kuvaa ei otettu, ainakaan vielä.  Nyt on kulunut yli viikko ja vielä on paranneltavaa olossa.  

https://www.mehilainen.fi/urheilu-mehilainen/reisilihasrevahdys

Yritin vähän sitoakin lihasta, mutta eihän se pysynyt.  Kaikki tietämykseni mukaan olen tehnyt helpottaakseni kipua.  En soisi tällaista tapahtuvan kenellekään.  Olen lukenut tällaista tapahtuvan liukastumisenkin takia.  Miksei sitten kotona lattialla.

Vahvempitehoisen lääkkeen avulla olen saanut sentään nukuttua.

Kukaan ei varmaan osaa ennustaa aikaa, kuinka kauan paraneminen kestää.  Nyt olisi varmaan tämän kokemuksen jälkeen huomioitava lihaksen venyttely ja kuntoutus eikä vaan vahvistaminen.

Jälkeen päin kirjoitettua:  Paranemiseen meni 6 viikkoa ja kävin vielä fysioterapeutilla saamassa kuntoutusohjeita.  Ne olivat paljon kepeämpiä, kuin omat tekemiseni.  Hitaasti pitää aloittaa.

Liikuntaa kaiken aikaa ja ikää

Kaikki tekeminen liittyy toisiinsa.  Liikuntaa ei voi erottaa muista harrastuksista ja tekemisestä.  Liikun koko ajan, paisi silloin, kun makaan sohvalla lukemassa.  Häärään keittiössä, siivoilen, puutarhassa ja pihalla.  Se on liikuntaa vaikka siinä tulee puuhastelluksi muutakin.  Liikun päivittäin hidastempoisesti 2-3 tuntia. Eri asia on tietysti lenkille meno tai muuten liikkuen.  Siinä tempo muuttuu vähän nopeammaksi.  

Toisesta blogistani näkee, että teen kaikenlaista.

  https://puutarhapolunvarrelta.blogspot.com/2023/10/marjaretki-meni-katseluksi.html

Ikä tekee liikunnan haastavammaksi.  Olen välillä kankea kuin kalakukko.  Yllättävän nopeasti kroppa venyy ja voimistuu. Toisina päivinä keho on kankeampi kuin toisina päivinä.  Sitä voi ensin kokeilla pienemmillä liikkeillä ja lisätä jos olo tulee paremmaksi.

Pieniä joogavenytyksiä tehden päivän mittaan saa lihakset venymään, vaikka ei varsinaisesti joogaa harrastaisikaan.

Kuvat ovat vanhasta Voi hyvin lehdestä typistettynä.

Jumppa on aina hyväksi, kaikenlainen jumppa.  Lihaskunto, tanssi, kuntojumppa ja tietysti se venyttely.

Aloin taas syksyllä käydä maanantaiaamuisin kuntojumpassa.  Se on mnulle välillä karvasta, kun olen aamu-uninen.  Jaksaessani nousta ja mennä tulee aina hyvä olo.

Urheilutalon kylmät tilat pistävät jumppaamaan.  Siellä muiden mummokaartilaisten kanssa on sen verran ripeä tahti, ettei ehdi katsoa miten muut selviytyvät.  Tosin se ei ole pelkästään mummoille tarkoitettu, vaan kaikille.  Ajankohta vain on sellainen, ettei päivätyössä kävijät voi sinne tulla.

Auringossa lämmintä liikkua

 Aurinko on hellinyt tai kiusannut, riippuen ihmisestä, monta päivää.  Lenkkeilyä ei ole oikein jaksanut suorittaa edes kävellen.  Pyöräilyä juuri ja juuri.  Erittäin kuumaa on olla joissain ulkoilmatapahtumissa.  Sekin tuli nyt koettua Turun lentonäytöksessä.  Ei ollut hääviä seisoskella auringonpaisteessa.  Monet ihmiset olivat varautuneet tuolien kera matkaan, mikä olikin viisasta.  Paljon siellä oli ihmisiä.  Juomista taisi menna pari litraa.

Nyt on ollut pakko liikkua vain kevyesti tai vedessä.  Olin elämäni ensimmäisen kerran vesijumpassa.  Se olikin ihan mukavaa vaikka ei kovin rasittavaa.  Uin siihen päälle muutama sata metriä ja saunaan, jossa olikin ruuhkaa.  Se tuntui oudolta.

Vesi on hyvä elementti kaikenlaiseen liikuntaan.  Koetin järvessä vesijuoksua ilman vyötä ja se oli aika raskasta.  Kesällä voi kokeilla kaikenlaista erikoista liikuntamuotoa.  Talvella sitä kuitenkin palaa samoihin liikuntatapoihin.

Olin katsomassa erikoista uutuutta kesätapahtumassa, järvisählyä.  Siitä ei taida tulla mitään huippusuosittua.  Se oli aikamoista miekkailua.

Juoksujalkaa

 Pitkästä aikaa innostuin hölkkäämisestä.  Olin luullut etten enää jaksaisi juosta yhtään, mutta mitä vielä.  Nopeus on hiipunut ja kestävyyskin kai.  Kestävyyttä saa lisää, kun vain harjoittelee.  Ei se ole iästä kiinni.  Vatsalihaksetkin olen talven aikana saanut vahvistumaan jumpan avulla, nyt sitten on vuorossa juoksukestävyys.  Ikääntyvän, niin kuin nuoremmankin on otettava alku rauhallisesti.  Ei se lisää kestävyyttä, kun romahtaa lenkkipolulle mahalleen henki hapatuksessa.  Pienin matkalisäyksin minunkin kannattaa edetä.  Portaat on yksi hyvä tapa liikkua.  Niitä alkaakin olla monessa paikassa.  Siellä ei ketään katso nurjasti jos levähtelee välillä henkeä vetäen.

Tasamaalla hiljaa kiiruhtaen jaksaa paremmin.  Reipas kävelykin takaa hyvän kunnon.  Minä vain olen aina ollut hölkkääjä.  Olen vain luullut, ettei eläkeläisen kunto kestä hölkkäämistä.  Kestää kyllä.   Hölkkäys täristää luitakin sopivasti.  

Monesti olen kuullut viisauden: ei matka tapa vaan vauhti.  Vuorotellen kävelyä ja hölkkää niin voi taivaltaa useamman kilometrin.