Mökkikausi alkaa kohta

Mökkikausi pyörähtää kohta käyntiin.  Monet mökkeilevät ympäri vuoden, heillä on usein valmiiksi lämpimät tilat odottamassa.  Meidän mökkimme saa uinua läpi talven ja keväällä alkaa vasta uudelleen lämmitys.  Vanhat hirsiseinät ovat kosteat ja kylmät, niiden lämmittäminen asumislämpöön kestää pari päivää.

Aion korkata mökkikauden vasta pääsiäisen aikaan.  Pääsiäinen on tänä vuonna vasta huhtikuun puolessa välissä ja silloin voi paistaa aurinkokin lämpimästi, jos ei tule räntää.  Säät ovat aina niin arvoituksellisia, eikä niiden pohjalta voi mitään suunnitella.

Mielessä tuikkii jo mökin pihapiirin ja ympäristön luonto ja liikkumismahdollisuudet.  Kaupungissa pyörähtää hetken lenkillä ja se on siinä.  Mökillä tulee oltua liikkeellä enemmän.  

Viime syksyisiä kuvia katsellessa muistelen niiden aiheuttamaa tunnetta.  Pieni pakkanen ja aurinko, lunta ei ollut.  Jäätä vain lätäköissä.  Raikkaus, syksyn tuoksu vielä viivähtää hetken, liikuntahetket olivat mitä parhainta rauhoittumisen ja lepäämisen aikaa.

 Jäiden tekemiä kuvioita voi lähteä tutkailemaan lähimetsiin ja metsäteille.  

Kuuran ympäröimät puolukat punoittavat.  Niitä voi vielä napsia suuhunsa.

Vanha lato on pikkuhiljaa vajonnut kohti maata.  Luonto poistaa tarpeettomat rakennukset.

Puita palaa hellassa ja uuneissa aika paljon vielä kevätaikaankin.  Vanha talo ei pysy lämpimänä, varsinkin jos tuulee.  Mökki on hyvin ilmastoitu.  Siellä on hyvä hengittää.

Ihminen,liikkuva olento

Ihminen on luotu liikkumaan.  Siitä ei päästä mihinkään.  Meidän ei kuulu istua tai maata paikoillamme vuorokaudet läpeensä.  Ainoastaan silloin kun työ tai sairaus sitä vaatii.  Laiskottelusta tai työn helpottamisesta on tullut melkein uskonto.  Toisinaan helpotus on hyväksi, mutta ei aina.  Moottoroidut polkupyörät, mäkihissit ja monet muut liikkumisen helpottajat ovat hienoja keksintöjä.  Ne antavat avun liikuntaan ryhtymiseen.  

Paljon on silti sellaisia apuvälineitä joilla ei ole oikein mitään virkaa.  Yksittäisiä on vaikea nimetä, niitä on useita.  Kuntosalilaitteita, joita myydään tv-tuotteina, helpottavat vähän liikaa lihaskuntoharjoitelussa.  Oman kehon painon käyttäminen harjoittelussa on tehokkaampaa.   Olen käyttänyt tehokkaasti omaa painoani muutaman kuukauden ajan ja olen ollut havaitsevinani vatsan vähän pienentyneen.  Aloitin liukuburbeen tammikuussa 20 kerralla ja olen nyt päässyt 67 kertaan.  Tavoitteeni on sata kertaa.  Se kestää jo nyt n. 15 minuuttia, kun lisään siihen vielä muutaman muun liikkeen.  Pari 15 minuutin lisäliikuntakertaa viikossa tekee jo paljon vuodessa.

Pienestä määrästä kannattaa aloittaa jos liikunta on ollut vähänlaista pitkän aikaa.  Ikää ei kannata edelleenkään tuijottaa.  Aira Samulin ja Siiri Rantanen ovat 90 vuotiaina vielä hyvin liikuntakykyisiä ja hyviä esimerkkejä liikunnan hyvää tekevyydestä.  Toivoisin olevani samalla tasolla silloin.  Siihen on vielä matkaa pitkälti, onneksi, on aikaa tehdä hyviä ratkaisuja.

 Nämäkin puut ovat nähneet monta sukupolvea ja ovat vielä elossa.  Ne saavat maasta voimaa ja niitä on hoidettu hyvin.

Kylmät tuulet

Ulos on välillä päästävä vaikka tuuli vinkuu ja on kylmää.  Lujasti on pistettävä päälle, tuuli menee läpi fleecestä ja villavaatteesta. Meren rantakaan ei ole oikein houkutteleva kävelypaikka tuulisella ilmalla talvella.  Sinne kuitenkin mentiin ja virkistäväähän se oli.  Hiekka kantoi mukavasti pakkasella, aivan kuin lumikannolla ikään.  Lunta kun ei ole kuin nimeksi, niin edes kuvaukset  sanoilla on otettava talvesta.

 Ihan Yyterissä ei oltu vaan Herrainpäivien lähellä.

 Kallossakin käytiin

Hiekkarannoille ei tule mentyä kesällä.  Siellä on liian lämmintä ja tungosta.  Nyt ei muita ihmisiä näkynyt.  Meren rannat ovat hienoja katsella ja kävellä.  Asuminen meren rannalla ei minua kiinnosta, olen enemmän järvi-ihminen.  Tosin en asu järvenkään rannalla, paitsi haaveissani.

Flunssan kourissa

Pienikin flunssa aiheuttaa miettimisen, miten uskaltaa liikkua ja rasittaa keuhkoja, ettei sairaudesta tule vakavampaa.  Muutaman päivän ainakin kannattaa olla levossa. Liikkuminen pistää liman liikkeelle, mutta liikaa ei saa ahnehtia.  Jälkisairaudet vaanivat lähistöllä.

Liikkumisen on oltava kevyttä sairastelun jälkeen.  Ei hengästyminen mukavaa ole muutenkaan ja sairaana se tuntuu raastavalta.  Tavallinen kuntoilija ehtii lenkkipoluille, kun tervehtyy.  Pientä lihaskuntoilua voi harrastaa vaikka sängyssä tai tuolissa istuen.

Flunssa ei ole minua ihan petiin kaatanut, mutta en arvaa lähteä lenkille ja se on ainakin hyvä syy laiskotteluun.  Liukuburbeeta olen sisällä harrastanut.  Tällä hetkellä on mennyt 55 yhteen mittaan. .  Tähän määrään olen päässyt kuukaudessa. Tavoitteena on sata kertaa.  Mahtaako toiseen puoleen riittää kuukausi.  Sitä ei vielä tiedä.  Olen armollinen itselleni, joskus vähän liikaakin.

Särkylääkkeet ja nuhatipat ovat flunssaisen ystäviä.  Jos eivät paranna, niin helpottavat oloa.  Hunajakin maistuu mukavalta.  

https://askelterveyteen.com/hunajan-6-parantavaa-ominaisuutta/

Minä syön hunajaa päivittäin jogurtin päällä.  Tietysti sitä voi juoda lämpimän juoman seassa, mutta minä pidän hunajasta kylmänä.

Kaupunkipoluilla

Liikkua voi missä vain, vaikka puutarhapoluilla.  Kirjurinluoto on tasaista, ettei kovin paljon rasitu siellä kävellessä.  Kirjuri on monen kaupunkilaisen suosiossa, koska se on niin lähellä.  Ei tarvitse lähteä autoilemaan kilometrien päähän päästäkseen luontoon.  Kun tarpeeksi rivakasti taivaltaa luodon päästä päähän, hikikin irtoaa.  Kaupungissakin on hyvä olla paikkoja, joihin voi mennä kuka vain ilman pääsymaksua.  Aina ei muutenkaan tarvitse liikkua verenmaku suussa vaan voi antaa lihaksille ja hermoille lepoliikuntaa.  Kävellä ja ihastella säätä, ympäristöä ja mietiskellä seuraavaa päivää.

Talvi on ollut vähän surkea säiden puolesta täällä Satakunnassa.  Lunta ei ole ollut kuin nimeksi.  Ilmastonmuutos vai mikä sen tekee.  Kaikenlaisia kausia on ollut ja mennyt.  

Happea vielä löytyy Suomesta ulkoillessa.  Ei tarvitse suusuoja naamalla kulkea.

Pieni pala urheiluhistoriaa

Nyt kun hiihdon MM-kisat ovat kohta alkamassa, niin voisin hetken muistella miten oli ennen.  Mitään aikoja tai sijoituksia en muista, mutta tunnelmat tuntuivat mahtavilta jonkun suomalaisen voittaessa tai ainakin yrittäessään pärjätä.  Kisat ovat muuttuneet niin julmiksi ja koviksi, ettei niissä onnella pelkästään pärjää.

Erityisesti muistan Mika Myllylän hiihdot ja miten pettynyt olin, kun kisat päättyivät dopingsotkuihin.  Sellaista en enää haluaisi kokea.

Löysin pari valokuvakorttia kätköistäni ajalta ennen sotia.  Silloinkin kilpailuhenki oli suuri vaikka olosuhteet olivat mitä oli.

Tässä kuvassa Veli Saarinen, ensimmäinen suomalainen hiihdon olympivoittaja vuodelta 1932.  Niinkuin kuvasta näkyy, olosuhteet ovat kaukana nykyisestä.  risukkojen keskellä, pussihousuissaan Veli hiihtelee.  Silloin ei tietysti ollut niin paljon muita kilpailijoita.

Toisessa kuvassa luistelevat Ludovika ja Walter Jacobsson itsenäisen Suomen ensimmäinen kultamitali Antverpenissä 1920.

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja suomalaiset urheilijat ovat ilhduttaneet urheilun ystäviä alusta asti.

Monia muita huippuhetkiä on sisältynyt Suomen urheiluhistoriaan.

Tämän linkin kautta löytyy sankareita urheilutantereilta.

http://www.urheilunhalloffame.fi/

Toivottavasti ei enää doping sotke kisoja ja onnikin on myötä MM-kisoissa Lahdessa.  Olisi mukava päästä voittotunnelmaan, kun kerrankin pääsee seuraamaan kilpailua televisiossa.  Lähetykset kun ovat siirtyneet maksullisille kanaville.

Liikunta on mukavaa

Ilmat ovat vaihdelleet, kuin mielenkiintoni liikkumisen suhteen.  On ollut pakkasta, sumua, lumisadetta ja lämpöasteita.  Teillä on välillä vaarallista sumun takia.  Autolla liikkuessa, mutta myös jalkaisin.  Autosta ei näe välillä toista autoakaan sumun tai pöllyävän lumen takia, ei ihme ettei havaitse jalankulkijaakaan.

Onneksi sitten palkittiin kauniimmilla näkymilläkin.

Nyt alkaa olla joulun jälkeen SE aika kun olisi otettava askel terveellisempään suhteen liikunnan ja syömisen suhteen.  Pienenä vinkkinä itselleni hain viime vuonna saadulla lahjakortilla stadiumista varusteita.  Harkitsin kauan, kun liike on mielessäni enemmän nuorten liike.  Löysin sieltä sentään jotain.   

Annoin taas itselleni pienen haasteen.  Burbee omaan tyyliin.  Siihen vaaditaan liukas lattia.  En jaksa välttämättä punnertaa suorin vartaloin niin monta kertaa kun haluaisin. Joten aloitan liikkeen päinmakuulta, kohotan käsillä ylävartaloa ja vedän jalat kyykkyasentoon lattiaa pitkin.  Siinä voimistuu samalla vatsalihakset.  Kyykkyasennosta hyppy ylös ja sama uudestaan.  Tällä hetkellä mittarissa on 20 kertaa, tavoitteena sata kertaa.  Liikunta on mukavaa vaikka väkisin tehtynä.