Onnea etsimässä

Porilaisena olen ylpeä Porin valinnasta onnellisemmaksi paikaksi elää.  Ei se ole tietenkään paikasta kiinni.  Porilaiset eivät ole sen onnellisempia kuin muutkaan.  Mitä se onni sitten oikeastaan on?  Onnellisuus riippuu niin monesta asiasta.  Harvoin kaikki natsaa yhteen, että voi tuntea itsensä onnelliseksi.  Keskimäärin voi olla onnellinen.  Välillä menee vähän huonommin, välillä paremmin. 

 

Minä tunnen itseni onnelliseksi silloin kun kaikki suunnitelmat onnistuvat.  Harkitsen kaikkia asioita monelta kantilta ennen kuin toteutan ne.  Jos ja kun ne eivät mene putkeen, kiukustun vähän itselleni ja lähden purkamaan kiukkuani lenkille tai jonnekin muualle liikkumaan.  Puran kiukun tekemiseen, sen jälkeen on helpompi käsitellä asioita esimerkiksi kirjoittamalla. 

 

Kaikki ihmiset ovat erilaisia, joku toinen tarvitsee keskustelua ja kuuntelijaa vihan ja kiukun purkamiseen.  Toiset hiljentyvät mököttämään.  Mikään ei ole väärä tapa.  Pääasiahan on, ettei kerää pahaa oloa liian pitkään.  Silloin se alkaa tuntua jo ruumiillisena kipuna. 

 

Onnea ja hyvää oloa voin tuntea hetkittäin.  Ne hetket eivät ole yleensä pitkiä.  Niitä hetkiä vaalin hyvinä muistoina.  Ne auttavat vaikeina aikoina.  Onnen etsiminen voikin olla koko elämän harrastus.  Kukin löytää niitä omalla tavallaan. 

 

Hyvä liikunta antaa vähäksi aikaa suorastaan euforisen olon.  Tunnen pystyväni mihin vain.  Se tunne ei kestä pitkään, joten liikuntaa on harrastettava usein.  Mieliala pysyy korkealla.

 

 

Lihashuoto on tärkeää

Lihashuolto on tärkeä osa hyvässä kunnossa pysymiseen.  Venyttely olisi kaiken a ja o, mutta, mutta...  Venyttelemättömyys teki minulle sen, että takareidet menivät vähän jumiin.  Siinä ei auttanut muu kuin lähteä hierojalle taas kerran.  Pari hierontakertaa aukaisi jo jonkun verran jumitilannetta. 

 

Ymmärtääkseni, kun lihaksia jännitetään ja rasitetaan paljon, ne jäävät jotenkin jännitystilaan.  Jännitys ei pääse laukeamaan.  Jännitys ei pelkästään huilaamalla lähde .  Venytys ja voimistelu antaa lihaksille apua palautumiseen. 

 

Kireys lihaksissa leviää.  Ensin on pieni kipeä paikka, seuraavaksi isompi.  Takareisien kireys leviää takamukseen ja alaselkään.  Hartioissa kireys leviää käsiin ja niskaan.  Pian olisinkin jo ihan jäykkä muija.

 

En usko, että pelkkä velttoilukaan auttaisi kireyteen.  Silloin katoavat lihakset, eikä luustolla olisi mitään tukea.  Pian valuisin maata pitkin kuin mato.  Ryhdikästä ihmistä on mukava katsella.  On hän sitten minkä ikäinen tahansa. 

 

 

En kaipaa mitään huippulihaksikasta kehoa.  En halua edes sellaista katsella.  Ylisuuret lihakset tekevät ihmisen pumpatun oloiseksi.  Normaalit hyväkuntoiset lihakset kannattelevat luita ihan hyvin ja antavat voimaa liikkumiseen.

 

 

 

Loppiainen, uintipäivä

Loppiainen ja vapaapäivä.  Pulahdin vihdoin altaaseen.  Ensimmäiset metrit sain uida radalla ihan yksin.  Pulikoin sammakon tapaista uintia 1000 m.  Ei ollut kiirettä mihinkään.   Vesijuoksuradalla näytti olevan enemmän vipinää.  En ole sitä oikein kokeillut tosissani.  Pidän enemmän uinnista, vaikka tekniikkani suorastaan huutaa päivittämistä.

 

Uinti on aika kevyt kuntoilulaji, jos sitä harrastaa sillä tempolla kuin minä.  Vähän yli puoli tuntia meni matkaani.  Minulla on tapana uida kaikki yhteen pötköön.  Toiset menevät välillä saunaan tai porealtaaseen.  Kaikilla on oma tyylinsä.  Minusta oma tapani tuntuu mukavammalta.

 

Uintimatkan jälkeen piipahdin lämpimässä monitoimialtaassa hierovassa suihkussa.  Suihkun kova, ei liian kova, paine helli rasittuneita lihaksia, antaen hyvän olon.  Sauna on tietenkin ehdoton uinnin päälle.  Pidän Porin uimahallin saunasta, koska siellä saa heittää löylyä.  Tietysti on hyvä kysellä muilta saunojilta, mitä ovat mieltä.  Ainakin jos saunaan tulee enemmän lapsia.  Pääseehän sieltä pois jos alkaa löyly tuntumaan liialliselta. 

 

 

Uinti on ollut minulle lapsesta saakka mukava ja hauska ajanviettotapa.  Vesi hellii lihaksia ja mieltä.  Polskiminen missä tahansa vesielementissä antaa paljon.  Olenkohan ollut joskus ahven tai joku muu vedenelävä.  En  kovin usein käy uimassa, mutta silloin kun käyn, nautin siitä kovasti.  Tänään oli vielä pakkaspäiväkin, liikkuminen sisällä on hyvä vaihtoehto.

 

 

 

Tsemppausta minulle

Räntää sataa ja tuuli paukkuu nurkissa, mutta minulla on hyvä mieli.  Kolmatta päivää mennään haasteen kimpussa, enkä olekaan vilkaissutkaan pulliin, suklaaseen tai vaaleaan leipää.  On kuin olisi jo himpun verran kevyempi olo.  Harhaa se tietysti on, keveys johtuu henkisestä yliotteesta minkä aion saada makean syömiseen. 

 

Uuden vuoden päivänä tuli tehtyä kävelylenkki, joka olikin päätöksen lujittamisen vuoksi tarpeen.  Vapaapäivät voivat olla hiirenloukkuja karkin napostelijalle.  Jos ei tee mitään liikkumisen suhteen, on vaarana kallistua sohvalle namupussin viereen, jos niitä on vielä jäljellä jostain syystä.  Niitä ei kyllä kannata ainakaan meikäläisen kotiin edes hankkia.  Karamellihylly on kierrettävä kaukaa.  Suklaan tuoksusta alkavat sylkirauhaset toimia ja kuolavana valua suupielistä.

 

Kaikenlaista mukavaa tekemistä on suunniteltava syömisen vastavoimaksi.  Minä aion tänään leipoa sämpylöitä ja uhmata huonoa säätä, lähden lenkille.  Päätöksiä ja lupauksia voi tehdä tuosta noin vaan, mutta niiden pitäminen on hankalaa ja tuskaista.  En usko kuitenkaan lupauksien pitämisen oleva ylivoimaista.  Minulla ei ole kuin n. 10 kg ylimääräistä.  Monella ihmisellä on kropassaan kymmenkertainen määrä.  Toiset heistä menevät laihdutusleikkauksiin  saadakseen kiloja katoamaan.  Parempi tehdä päätös tässä vaiheessa.

 

Nyt on lupailtu pientä pakkasta lähipäivinä.  Ulkoilu alkaa maittaa paremmin kuin märässä säässä.  Aina on tietysti ulkoilukeli, varusteista se on kiinni.  Mukavampaa liikunta kuitenkin on kauniilla ilmalla.  Uintihaasteenikin on vielä aloittamatta.  Hallissa ei sada eikä tuule, ei voi lausua mitään valeita liikunnan vaikeudesta rumalla säällä.  Tsemppiä minulle haasteisiin.

 

 

 

 

Elämää ja haasteita

Uusi vuosi alkaa ja ollaan taas uusien haasteiden paineessa.  Tammikuun tipattomuus ei enää riitä, nyt vaaditaan olemaan sata päivää ilman alkoholia.  Se olisi kiinnostava haaste, en kyllä juo muutenkaan paljon.  1-3 annosta viikossa tosin tekee jo vuodessa esim. 2-3 korillista olutta.  Se tuntuu paljolta, kun sen ajattelee noin.

 

 

Olen vähän miettinyt jos yhdistäisi kaikki haasteet saman 100 päivän alle.  Siinä olisi jo loistokkuutta.  Lista olisi pitkä.  Karamellit, mukaan lukien suklaa, pullat, keksit,  limonadit ja jäätelö.  Lisätään vielä vaaleat leivät, niin siinä olisi jo monta kaloripommia.  Eikä siinä olisi pelkästään laihduttamisesta kysymys.  Terveys vaatii tekemään välillä valintoja aikaisemmin kuin viimeisellä hetkellä.

 

 

Elämä on haaste itsessäänkin. Miten sen elää, on vain itsestä kiinni.  Minulla on ihan oma haaste tehtäväksi.  Ostin uintirannekkeen (20 kertaa) ja kävin syksyn aikana vain kaksi kertaa altaassa.  Talven ja kevään aikana olisi tarkoitus käyttää siitä 10 kertaa.  Siinä on haastetta kerrakseen muun liikunnan lisäksi.

 

Ihminen on vähän yllytyshullu.  Jos joku pystyy tekemään jotain haasteellista, niin on pakko itsekin yrittää.  Vaarallista on jos ottaa liian tosissaan.

 

Kirpeitä kauniita pakkaspäiviä on ollut.  Ihania ulkoilusäitä.

 

 

Urheilun seuraaminen televisiosta

Kaupalliset tv-kanavat ovat kaapanneet melkein kaiken seuraamani urheilulajit kanavilleen.  Kanavat kun ovat vielä niitä maksullisia.  En ole ottanut mitään niistä.  Ne kun näyttävät sellaisia lajeja, mitä en seuraa kuin silloin tällöin.   Kaikkialla maailmassa urheillaan päivittäin, mutta yleisradion ohjelmisto näyttää sitä mitä halvalla saa.  Tietysti minun urheilukiinnostukseni on hyvin kapea, hiihtoa ja yleisurheilua.  Ampumahiihtokaan ei oikein sytytä vaikka Kaisa Mäkäräinen on pärjännyt hyvin.  En ole itsekään oikein varma mikä hiihdossa viehättää.  Hitaat väliaikalähdötkin seuraan alusta loppuun.  Kai se on se kasvava jännitys.  Yhteislähdöt ovat televisiokatsojasta ihan perseestä.  Siinä seurataan muutaman hiihtäjän hiihtelyä, joka alkaa vasta viimeisellä kierroksella.

 

Sprinttihiihdot ovat jännittäviä, koska kilpailijat ovat näkyvissä koko ajan.  Perinteisen sprintin hiihtäjiltä kyllä pitäisi kieltää vapaan suksilla hiihtäminen. 

 

Yleisurheilu on kaikkine lajeineen hienoa katsottavaa.  Suomalaisten hyvät saavutukset ovat etusijalla, mutta katson yleisurheilua, vaikka siinä ei olisi yhtään suomalaista mukana.  Samoin hiihtoa.  Sieltä löytää aina oma suosikkinsa joukosta. 

 

Toivoisin kestävyysjuoksussa vielä parempaa menestystä suomalaisilta.  Se on hankalaa, kun afrikkalaisjuoksijat ovat siirtyneet moneen maahan edustamaan.  Heillä riittää juoksukestävyyttä.  Eikä siinä oikeastaan mitään tuomittavaa ole. 

 

Television katsojana olen pitänyt hiihdossa Suomen cuphiihtoja mukavana tulokkaana, kansalliset hiihtäjät ovat useimmin päässeet mittaamaan kansainvälisen tason hiihtäjien kuntoa.  Yleisurheilussa kesälle järjestettävät kisasarjat on tullut seurattua.

 

 Kesäiset näkymät eivät lupaa hyvää omille hiihtolenkeille.

 

 

Laiskuusgeeni

Liikkumisesta pitävänä ihmisenä välillä tulee mieleen, miksi kaikki eivät halua lainkaan liikkua.  Ymmärrän sairaudet ja liikuntaesteet, mutta muuten en.  Voisiko olla olemassa laiskuusgeeni, joka istuu niin lujasti, ettei sen yli pääse.  Liikuntatapoja on niin paljon.  Arkiliikunnasta hikiurheiluun.  Ei se voi olla niin, että aina pitää päästä helpoimmalla tavalla kaikista töistä ja tekemisestä.

 

 

Nappia painamalla pääsee ylös ja alas.  Moottoroiduilla kulkuneuvoilla  mennään paikasta toiseen.  Kaikenlaiset pienet keksinnöt helpottavat siivoamisessa ja ruuanlaitossa.  Ei siinä mitään, minäkin niitä käytän, mutta en aina.  Laiskuusgeeni löytyy minultakin, mutta ajoittain saan siitä yliotteen.  Kun laiskuusgeeni pääsee voitolle, lihavoitumisgeeni istuu viereen kyttäämään.  Varuillaan saa olla aina. 

 

 

Ihmetellen ja ihaillen katson ihmisiä, jotka puskevat ulos liikkumaan säällä kuin säällä.  Heitä ajaa jokin sisäinen pakko, tai sitten he ovat koiranomistajia. 

 

 

Tutkijat ovat sitä mieltä, että ravinto voi muuttaa geenejä.  Jos koko ajan mussuttaa epäterveellistä ruokaa niin hyvästäkään geeniperimästä ei taida olla apua.  Miksei siis liikkumattomuudesta voisi kehittyä laiskuusgeeni, joka periytyy seuraavalle sukupolvelle.