Ajattelin ennen tavoitteellisesta liikunnasta, että se on ennemminkin lasten ja nuorten kilpaurheilun vaatimia tavoitteita. He tavoittelevat menestystä kilpailuissa tai ennätyksien parantamista. Lapsenlapseni sai monen vuoden puurtamisen jälkeen palkintosijan eräässä harrastamassaan lajissa. Sitä voi jo sanoa tavoitteen hetkelliseksi saavuttamiseksi, yhden etapin saaminen loppuun. Kilpailut ja tavoitteet vaativat jatkuvaa kehittymistä.
Kuntoilussa voi asettaa omia tavoitteita. Niistä ei kukaan muu ilahdu tai palkitse. Ketään ei onnittele jos jaksat kuntoilla kolme kertaa viikossa tunnin ajan. Ketään ei oikeastaan kiinnosta. Tavoitteet voi asettaa oman pään sisällä: minä haluan kuntoilla, minä pystyn siihen. Palkinto tulee hyvänä mielenä ja kunnon kohenemisena.
Olen tällä viikolla pystynyt yhteen kertaan tähän mennessä, uintia 800 m. Vielä kaksi kertaa pitäisi jaksaa. Jumppatunti ja yhden kerran ulkoilulenkki kävellen tai hölkäten ja tämän viikon tavoite on saavutettu. Kuntoilussa voi pysyä sillä tasolla, mikä tuntuu hyvältä.
Paljon on kuntourheilijoita, jotka kilpailevat omissa lajeissaan ihan äärirajoilla. He tekevät sitä elämänsä loppuun saakka. Siinä vaaditaan kuntoa, pitkäjännitteisyyttä ja kilpailuhalua. Ei se tavoitteellisuus lopu nuoruuden kilpakentille.
Ikä on pieni haaste, mutta ei rajoite. Aina voi aloittaa uuden liikuntaharrastuksen.
Kommentit