Taas minulle kävi kuten joskus ennenkin. En suunnitellut ja tarkastanut tulevaa pyörälenkkiä. Lähdin vain suinpäin matkaan. Muisti teki tepposensa. Olin lenkin aiemminkin pyöräillyt. Muistelin sen olevan n. 25 km. En ottanut mitään juomista mukaan, onneksi ei ollut lämmin ilma. Lenkki olisi kestänyt tunnin tai puolitoista. Lenkki kesti 2 ja puoli tuntia. Eihän se nyt pitkä aika ollut toisaalta, olen pitempiäkin lenkkejä tehnyt. Varautuninen olisi vain tehnyt lenkistä nautittavamman. Nyt vain tuskailin koska tämä tienpätkä loppuu ja pääsen palaamaan kotiin päin.
Oikaiseminen on toinen tapa josta pitäisi päästä eroon. Se kostautuu yleensä aina. Yhden kerran lähdin kävelylenkille ja ajattelin oikaista pellon reunaa pitkin. Siellä sitten vaeltelin yli metrisessä kosteassa heinässä ja kävelylenkki kesti vielä kauemmin.
Matkalle varaudun taas mitä oudomman laisiin tilanteisiin. Mukana on laukussa ompelulangat, korkkiruuvit, veitset, lusikat ja vettä. Vesi on yleensä se ensimmäinen mitä tarvitaan. Varsinkin pyörälenkille pitäisi ottaa edes pieni vesipullo. Sitähän ei tarvitse edes kantaa, kun sen saa kiinnitettyä sarveen tai takahäkille. Lenkit voivat pitkittyä tai haluaakin kiertää pitemmän kautta.
Kommentit