Liikuntarintamalla on ollut vähän hiljaiseloa meikäläisellä, yhtä uintireissua lukuunottamatta. Lieneekö tämä musta talvi vaikuttanut. Kaamos on tosiaan tuntunut kaamokselta. Karhut ei saa unta ja minä en jaksa liikkua. Märkää säätä piisaa. Pakko tämäkin on kestää. Onneksi on luvassa lunta ja eilen ja tänään on satanutkin, pieni pakkasjakso vaihteeksi. Kenties pääsen hiihtämään vielä tänä talvena. Hiihtohallit ovat olleet kovassa käytössä Jämillä ja muualla. En ole koskaan ollut kokeilemassa miltä tuntuu hiihtää katon alla. Ehkä se ei ole kummallisempaa kuin uida umahallissa tai luistella jäähallissa.
Iloa liikunnasta pitäisi ottaa pienestäkin edistymisestä. Olin seuraamassa lasten taitoluistelukilpailua ja miten iloiseksi lapsenlapseni tuli sijasta, joka aikuisella olisi aiheuttanut masennuksen. Hän oli edistynyt edellisestä kilpailusta monta pistettä ja sai vielä pienen palkinnon musiikkiin eläytymisestä.
Pieniä luistelijoita oli mukava seurata, miten he kaatumisen jälkeen nousivat pystyyn ja jatkoivat siitä mihin olivat jääneet. Kaikkia kannustettiin ja iloittiin muidenkin kilpailemisesta. Paljon työtä tarvitaan, että heistä tulisi jääprinsessoja ja -prinssejä. Heistä voisi aikuisetkin ottaa oppia. Ei se ole aina niin tärkeää tuleeko ensimmäiseksi. Kilpailee vain omaa kilpailuaan, miten itse kehittyy.
Tammikuu on kohta puolessa välissä ja nyt on minullakin aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja kehittyä laihemmaksi ja liikkuvammaksi.
Kommentit