Kumma juttu, olen lisännyt liikuntaa ja vähentänyt syömistä, luulisi kilojen katoavan aivan silmissä. Sitä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kilot ovat jämähtäneet paikalleen. Liekö syynä lihasten kasvu, huonontunut aineenvaihdunta vai todella piilossa olevat kalorit ruuassa.
Naposteleva tapani syödä on varmaan yksi asia ja ruoka-annosten koko. Sitä ajattelee pienen palasen ottaessaan, ettei tämä varmaan lihota. Väärin ajateltu tietenkin. Kalorimäärän, minkä on saanut lisääntyneellä liikunnalla tuhottua, on äkkiä lapattu suuhun. Annosten koko kasvaa välillä liian suureksi. Silmänälkä on aina suurempi kuin todellinen tarve.
Liikuntaan käytetyn ajan lisääminen voisi olla seuraava askel. Pidempiä lenkkejä hitaammalla tahdilla polttaa kaloreita enemmän kuin yhtäkkiä juostu lenkki. Pohdinta tekee asioista todellisia. Minä päätän mitä syön ja miten liikun. Sitä ei voi ketään muu toteuttaa.
Kesä on kompastuskivi syömisen suhteen. Kaikkea hyvää on tarjolla. Muutama liikakilo ei ole pahasta ja kesästä ja kesän herkuista täytyy nauttia. Ehkä syksyllä on voimaa paneutua painon pudotuksen ihmeelliseen maailmaan.
Kommentit