Jalkapohjat kovilla

Jalkapohjat ovat kovilla harrastuksessa kuin harrastuksessa.  Hyvät kengät auttavat asiaa.  Joskus rasitus vain on niin kovaa tai kipua ei halua ottaa todesta.  Jalanpohjia voi venytellä ja hieroa kuten muitakin lihaksia ja jänteitä.

 

Yksi mukava tapa on laittaa jalan alle joku kova pallo esim. golfpallo.  Sitä voi pyöritellä lattiaa vasten ja painaa jalkaa palloa vasten niin paljon kuin kipu antaa myöten.

 

 

Minun jalkapohjakipuni johtuu paljosta seisomisesta ja kenties väärästä nostamistekniikasta.  Kipu on nimittäin vain toisessa jalassa.  Monet nuoretkin kärsivät jalkapohjien kiputiloista. 

 

Istuminen on pahasta, mutta ei kokoaikainen seisominenkaan ole hyvästä.  Liiallinen paino tietysti pahentaa rasitusta.  

 

 

Tästä linkistä löytyy tietoa jalkapohjan kivuista ja hoidosta. Kuvat ovat samalta sivulta.

 

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo10470

 

 

Vaihtoaskel, hyppy ja burbee

"Hyppää, hyppää baby hyppää."  Näin mainoksen korvamato syöpyy aivoihin.  Kenties siksi, että siinä on mukava hyppäämisen rytmi.  Hyppy sinne ja tänne kehittää voimia ja tasapainoa.  Urheilijoilla on monia hyppyharjoituksia juoksun ja muun tekemisen lomassa.  Kuntoilijakin voisi ottaa heistä mallia, tietysti kevyemmällä tempolla.

 

Lapset hyppivät ja juoksevat luonnostaan.  Aikuisella se näyttäisi oudolta, mutta silloin tällöin arjen ja töiden  lomassa muutaman hyppyliike piristää.  Lapsena hypittiin twist-kuminauhahyppyjä, hyppynarua ja ponkulaudalla.  Hypyt kuuluivat koulussakin välituntiohjelmaan.  Ennen ei ollut kännyköitä, tekeminen piti keksiä porukalla.  Monet muistavat tamburiinin säestyksellä tehdyt vaihtoaskel-hyppy kuvion.

 

Nyt on kovassa nousussa burbee- haasteet.  Hyppysarjoilla kalorit katoavat nopeammin kuin juoksulla tai voimistelulla.  Niitä ei heti voi paljon suorittaa peräkanaa, mutta harjoitus joka päivä antaa voimia tehdä vähän enemmän seuraavana päivänä.  Youtubessa on monia harjoitusvideoita, mutta jokainen voi tehdä omalle kunnolleen sopivan sarja, jonka toistaa useasti.

 

Minäkin aion lähteä haasteeseen, missä elokuun aikana aloitetaan kymmenestä kerrasta ja toivottavasti päädytään kuun lopussa sataan kertaan.

 

Näissä näytti olevan punnerrus mukana.  Sitä en ehkä ota mukaan.  Hyppäämistä voi helpottaa alussa ja jättää jotain itselle vaikealta tuntuvaa pois.  Hyppäämistä voi harjoittaa kotona ja pihalla.

Uimarannoilla oli vielä kesäkuussa kylmää.  Nämä kuvat ovat Oulun Nallikarista.  Nyt on vähän lämmennyt ja rannoillekin voi mennä hyppimään.

 

Cooper vai hölkkääjän vauhdilla

Cooperin testistä voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllä se jonkun tasoisen arvon antaa kunnosta.  Ihan juoksua harrastamattomalle se ei anna oikein hyvää lukua.  Jotkut sanovat, että yli 50 vuotiaille kuntopyörätestit olisivat parempia.  Juoksu on raskas laji.  En saisi hyvää tulosta siinä testissä tällä hetkellä.  Jaksan juosta pitkähkönkin matkan, mutta vauhti ei ole sitä luokkaa kuin testissä vaaditaan.  Tässä Kuntoplus lehden taulukossa on huomioitu vanhempikin väestön osa.  Siinä käytetään kuntolukua, jonka laskutapaa en oikein vielä sisäistänyt.  Olisin sen testin mukaan ehkä keskitason kuntoinen.  Sitähän en tiedä kun en ole vielä kokeillut.  Matka ainakin kannattaa mitata hyvin, ettei tule pettymyksiä. 

 http://kuntoplus.fi/testaa-itsesi/liikuntatestit/cooperin-testi-ja-kuntoluku

Juoksuradalla testaus onnistuisi parhaiten.  En ole ihan varma voiko kentille mennä noin vain juoksentelemaan.  Ainakin pienemmillä kentillä se onnistuu.  Kuntoratojen 1 km lenkki voisi olla toinen helppo testipaikka. Yksi kertaa on heikko tulos.  Jos sen jaksaa 12 minuutin aikana juosta kaksi kertaa, on jo hyvässä kunnossa.  Kolme kertaa tietää jo huippukuntoa.

 

Kävelemälläkin voi päästä testissä aika hyvään tulokseen.  Kun kymmenen minuutin kävelyvauhdin per km saa nopeutettua 8 minuuttiin, on jo hyvässä iskussa.  Ehkä sekin riittäisi meikäläiselle.

 

Mielikuvissa oma kunto tuntuu aina vähän paremmalta kuin todellinen kunto.  Rauhallisesti ainakin testiin pitäisi lähteä.  Ensin vähän lämmittelyä ja venyttelyä.  Ei olisi kiva jos lihakset paukkuisivat ensimmäisillä metreillä palasiksi, noin kuvainnollisesti sanottuna.

 

Kukat tuoksuvat polkujen vierellä.  Kesä on hienoa aikaa ulkoliikunnalle.

 

   

 

 

Terveenä vanhuuteen

Olen huomannut vuosien kuluessa, että joka vuosi pitäisi tehdä enemmän harjoituksia, pitääkseni kunnon samana.  Se ei tietenkään ole mahdollista.  Kolme peruspylvästä: ravinto, liikunta ja henkinen voima, ovat tärkeimmät tavoiteltavat tavat.  Ravinnossa voi ja pitääkin välillä hullutella, kunhan palaa omiin hyviin tapoihin.  Liikuntaa ei tarvitse enää ikänaisena tai -miehenä harrastaa verenmaku suussa.  Liikunta kuuluu jokaiseen päivään, vaikka vain muutama minuutti jos ei sillä kertaa jaksa muuta.  Henkinen voima taas on vaikeampi juttu.  Jokaisella on omat keinonsa saada mielen lujuutta.  Pieniä vaikeuksia ei kannata surra kovin kauaa.  ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ.

 

Rauhoittuminen silloin tällöin kantaa yllättävänkin pitkälle.  Olen harrastanut joogaa jonkun verran kotioloissa.  Lainasin kirjastosta mukavan kirjan, jossa annetaan joogaohjeita jäykille suomalaisille.  Lempeät liikkeet eivät tuntuneet yhtään pahalta.

 

 

Ilmoitin itseni tämän jälkeen joogan alkeiskurssille.  Yhtenä päivänä kolmen tunnin ajan neuvotaan joogan perusjuttuja.  Aina jotain uutta ja mukavaa saa matkaan, kun osallistuu kiinnostavaan juttuun. 

 

Vanhuus on pitkä aika verrattuna lapsuuteen tai työikään.  Kaikilla se on eripituinen.  Olen päättänyt nauttia elämästä loppuun saakka.  Jokaisen elämä on ainutkertainen, eikä sitä saisi käyttää pelkästään vaivoista valittamiseen.  Jos siitä ei muuta saa, niin on ainakin kaunis ruumis katsella.

 

 

 

Lomalla liikun, en liiku, liikun

Liikkuva ihminen on kesälomallaan ollut laivalla, autossa, patikoimassa ja uimassa.  Kaikkea ehtii, kun vain mennä viipottaa.  Kesäloman aika on ollut kylmää ja sateista.  Se ei ole kovin paljon vaikuttanut menemiseen.  Sattui sentään yksi lämpimämpi päivä, että pääsin käymään maauimalassa.  Uimahallit ovat kiinni, yksi kylpyläkäynti kerrytti uimakokemusta hiukan.  Niissä ei ole kovin suuret altaat, joten uimisesta ei voi puhua.  Polskia ja liikehtiä voi muuten.  Ne ovatkin tarkoitettu lähinnä lapsiperheille ajanvietteeksi.  En oikein sitäkään ymmärrä, että altaanreunalla tarjoillaan oikein ruokaa.

 

Säätä ei saisi päästää vaikuttamaan liikkumiseen.  Kyllä sateettomalla kelillä on tietysti mukavampi ulkoilla, säälle nyt ei voi mitään.   Sisäliikunta ei tunnu kesällä miltään.  Ulkona linnut livertävät ja kukat tuoksuvat.  Raitis ilma on hyväksi keuhkoille ja iholle.

Talvella saa olla sisällä ihan tarpeeksi.  Pyrinkin olemaan ulkona niin paljon kuin voin.  Sateessakin voi hölkätä.  Ilma on kosteana happirikkaampaa.  Silloin ainakin, kun voi lenkin jälkeen tempaista märät vaatteet pois ja mennä saunaan tai suihkuun. Näin kävi juhannuksena.  Olin katsovinani, että ei hetkeen sada ja lähdin lenkille.  Vähän matkaa juostuani sade alkoi, enkä keskeyttänyt lenkkiäni.  Sade kasteli minut päästä varpaisiin.  Ei se pahalta tuntunut, märältä vain.

 

 

 

Mittarit käynnissä

Ei ole tehnyt yhtään mieli uimaan luonnonvesiin.  Lämpötila on pysytellyt aika viileänä.  Olenkin ottanut kesälomaliikuntana klapien kärräämisen ja pinoamisen.  Siinä on yhdistettynä voimalajit, kestävyyslajit ja venyttely.

 

Oman tekemisen mittaaminenkin on kiinnostanut.  Hurahdin minäkin aktiivisuusrannekkeeseen.  Otin ihan halvimman mallin mitä löysin.  Minulla kun tuo innostus kaikkeen uuteen pakkaa lopahtamaan aika pian.  Jos nyt kesäloman ajan koittaisi pitää mukana.  Puhelimeen yhdistettynä siitä on mukava seurata päivittäiset askeleet, energian kulutus ja tavoitteeseen pääsy.  Yksi minua kiinnostanut ominaisuus on unen seuranta.  En tiedä kuinka paljon siihen voi luottaa, mutta se näyttää kuinka monta kertaa yössä herää tai nukkuu kevyesti.  Niitä on kai sellaisiakin malleja, jotka näyttävät paremmin unen laadun esim. uniapneaan viittaavat merkit.

 

Kaikenlainen mittaaminen on muotia.  Aamulla täytyy heti nousta puntarille, vaikka tietää jo mennessään, ettei grammaakaan ole lähtenyt.  Vähintään askelmittari on vyötäröllä tai aktiivisuusranneke kädessä. 

 

Kävellessä tai juostessa katselee tämän tästä kelloa, miten paljon aikaa tänään on mennyt lenkkiin.  Oman kävelymatkan tietää, kun katsoo kelloa lähtiessä ja tullessa.  Minulla menee normaalivauhtia käveltyyn yhteen km 10 min.

 

On ihan hyvä, kun jollain tavalla saa itsensä liikkeelle.  Ranneke pärähtää värisemään aika ajoin jos on laittanut hälytyksen päälle.  Siihen turtuu aika äkkiä.  Suriskoon siinä kaikessa rauhassa, minä en nyt lähde liikkeelle.

 

Uimarannan pukukoppi saa vielä odottaa kävijöitä

 

 

Jalkahierontaa ja suolahuoneessa

Kesäloma alkoi sateisena, mutta se ei haitannut mitään.  Rentouduin suolahuoneessa puolisen tuntia saaden samalla kiinalaista jalkahierontaa.  Hiljainen musiikki soi taustalla ja laitoin silmäni kiinni nautiskellen rauhasta.  Kumpaakaan en ole aiemmin kokeillut ja pidin hoidoista niin paljon, että tilasin uusintakierroksen.  Suolahuoneesta olen kyllä kuullut puhuttavan ja sen keuhkoja avittavasta vaikutuksesta.

 

Jalkojen hieronta akupisteitä painellen ja kevyesti hieroen oli ihan uusi tuttavuus.  Liikunnan harrastajalla on aina vähän jalkavaivoja, niin minullakin.  Tätä voi suositella ainakin rentouttavana asiana.

"Hoito on shiatsuun pohjautuva jalkojen alueen akupisteiden ja energiaratojen käsittely, joka rentouttaa, virkistää jalkojen veren-ja nestekiertoa ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa."


Ei aina tarvitse odottaa, että sairastuu ja tarvitsee jotain hoitoa.  Hoidot ennen sairastumista voivat olla avain terveempään elämään. 

Minä pidän terveyttä tavoiteltavana ja maksan sen ylläpitämisestä haluamillani tavoilla.  Kaikki ei sovi kaikille, mutta niistä löytää jokainen oman keinonsa.  Jos terveyttä saa pidettyä yllä itse liikkumalla ja terveellisillä elintavoilla, se on hyvä.  Joskus on vaan mukava kun joku hellii ja hoitaa, on se sitten vieras tai tuttu.