Aina kannattaa lähteä liikkeelle

Tuli taas todistettua, että aina kannattaa lähteä liikkeelle.  Jahkailin viime minuutteihin saakka, kun sain peruutuspaikan työpaikan jumpparyhmästä.  Mietin, viitsinkö enää lähteä, kun jumpat kestävät vain marraskuun loppuun.  En pääse edes joka kerta, iltavuorot rajoittavat.  Päätin sitten kuitenkin lähteä ja hyvä oli.  Tunti oli nimeltään fitdance.  Se oli juuri sellaista mistä pidän.  Tanssinomaista liikuntaa, lihaskuntoa ja venyttelyä.  Saan sentään muutaman kerran ajan tutustua taas vähän uudenlaiseen liikuntatapahtumaan.

 

Monta kertaa laiskuus voittaa, kun tulee tilaisuus tehdä jotain.  silloin on pakko kammeta itsensä ulos ovesta.  On parempi tehdä jotain, kuin jäädä makaamaan "uuninpankolle".  

 

Metsäänkin lähdin kumppanin mukana kävelemään ja katselemaan mitä syksy on tuonut tullessaan.  Raikas syksysää, vaikka vähän sumuinen, toi keuhkoihin raikasta ilmaa.  Metsään minua ei paljon tarvitse houkutella, sinne lähden mielelläni.

 

Syksyllä voi aloittaa uusia harrastuksia tai löytää vanhoja.  Vanhoja ja tuttuja harrastuksiakaan ei kannata vähätellä.  Ne on joskus valittu halujen mukaan.  Jokin niissä on kiehtonut.  Toiset harrastukset jäävät ensimmäiseen kokeiluun, toiset kulkevat mukana koko elämän ajan.  Hienoa kaikessa on, että voi ja saa liikkua.

 

 

Olisiko ryhtiviikkojen aika

Jouluun ei ole enää kuin runsas kaksi kuukautta aikaa.  Tässä vaiheessa olisi hyvää vetää ryhtiviikot ennen joulumässäilyjä.  Liikunnalla aineenvaihdunta käyntiin ja vähän terveellisempää ruokaa poskeen, niin johan tuntuu kropassa.  Näin se on hyvä suunnitella ennen toimintaa.

 

Sain niin paljon irti itsestäni tänään, että olin pyörällä töissä, siinä kului muutama sata ylimääräistä kaloria.  Miten tästä sitten ryhtiviikko jatkuu, sitä pitää harkita.  Tänään oli vielä vähäruokainen päivä, se tuntui keventävältä viikonlopun jälkeen. 

 

Jokaiseen päivään pitäisi keksiä joku jippo, millä saisi itsensä a) liikkumaan enemmän b) syömään vähemmän.  Se on kumma juttu miten itseään voi pettää ja ylipuhua.  Ainakin toiseen suuntaan se on helppoa.  Pystyn ihan hyvin todistamaan suklaapatukan vähäkaloriseksi terveysruuaksi.  Miten saisin todistettua sen valtavaksi kaloripommiksi.  Yksi konsti on muuttaa syömiset sokeripaloiksi.

http://www.makuja.fi/artikkelit/1825672/ajankohtaista/hups-nautitko-huomaamattasi-perati-120-sokeripalaa/

 

Esim. 50 g suklaapatukka sisältää 10- 12 sokeripalaa.  400 g hedelmäkaramellipussi jo mahtavat 120 sokeripalaa.

 

Pieni liikunnan lisäys joka päivään vähentää halua syödä koko ajan jotain.  Se on aika pitkä aika minkä joutuu liikkumaan saadakseen karamellipussin kalorit kulutettua.

 

http://www.fatsecret.fi/kuntoilu/seisominen

 

 

Paikallaan seisominen kuluttaa hivenen verran enemmän kaloreita kuin lepääminen tai istuminen.  Jos katselee televisiota vähän aikaa seisten saa apua kaloreiden välttelyyn.  Onnistuminen suunnitelmissa tuntuu yhtä hyvältä kuin revontulien leikki.  Periksi ei saisi antaa.

 

 

 

Maaseutu hiljenee syksyllä mökkiläisistä

Kaunis syyspäivä maalla.  Siinä on sitä jotakin.  Maaseutu on hiljentynyt syksyn koittaessa.  Edes kaiku ei vastaa, kun huutaa.  Linnut ovat lähteneet joukolla etelään.  Kotoperäiset linnut ovat jäljellä.  Puut ovat saaneet keltavärinsä ja ovat kauniita katsella.

 

Tietä pitkin talsiessa on hauska katsella kauniita puita ja punaisia mökkejä.  Mökkiläiset harventavat käyntejään syksyn tullen.  Sitkeimmät viettävät mökeillä aikaa ympäri vuoden.  Mekin pidämme talvella vähän taukoa, mökki on vanha ja kylmillään.  Lämmittäminen on pakkasilla aikaa vievää ja hankalaa.

 

Nyt riittää pihassa puuhattavaa, lehdet lähtevät ja muita puutarhahommia on ihan riittävästi.

Minä teen niitä vähän kerrallaan.  Oli mukava piipahtaa kävelyllä ja  kiipesin lähellä olevaan torniinkin.  Tosin en uskaltanut loppuun saakka kiivetä.  Torni  on niin avonainen.  Mahtaako olla hiukan korkean paikan kammoa tai sitten olen vaan arkajalka.

 

 

Maaseudulla vakituisesti asuvilla ei ole syksylläkään hiljaista aikaa.  Peltotöitä, metsätöitä ja muita hommia riittää.  Hirvimetsästäjät liikkuvat metsissä nyt, kun marjastajat ovat lähteneet. 

Enäjärvi,Pori

Pieni piristävä kävelyretki luonnossa piristää aina.  Sadetta luvattiin ja pieni ripaus koettiin, mutta aurinko pilkisti sateen jälkeen.  Kauas ei tarvinnut tälläkään kertaa lähteä.  Vielä löytyy omassakin kaupungissa hienoja paikkoja, joissa en ole käynyt.  Oli järvi, oli polku, oli kauniita puita.  Tämä paikka on suojeltua aluetta, rannoille ei ole saanut rakentaa.  Enäjärvi, pieni järvi Porissa.  Lintujen suosiossa ilman muuta ja lintuharrastajien.  Muutkin saavat siellä kulkea rannoilla.

 

Lenkki ei ollut pitkä.  Sen verran kuitenkin, että happea saatiin ja ihailla syysluonnon kauneutta.  Kahvit nautittiin luontolavalla järven rannassa.  Lenkki oli suhteellisen helppokulkuinen, pitkospuut olivat jonkun verran liukkaita.  Rannoilla oli sen verran märkää ja kaislikkoista, ettei sinne ollut asiaa, nähtiin kauniita näkymiä muutenkin.

 

Joutsenpari uiskenteli vastarannalla ja nautti hiljaisen järven rauhasta.  Asuntoalueet ovat lähellä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana.  Liikenteen äänet eivät juurikaan kuuluneet sinne.  Mäntyluodon pikatielle ei sentään ole kuin muutama sata metriä.

 

Mieli piristyi taas kerran ja onhan puolikin tuntia kävelyä luonnossa liikuntaa. 

 

 

Paikan vaihto piristää

Syysloma ja aurinkoiset päivät, mikä sen mukavampaa.  Pyöräilyä, kävelyä ja vähän puolukkametsää.  Keräsin vähän lisää virtaa syksyn pimeyteen.

 

Työelämässä on nykyään niin hektistä ja raastavaa, että on pakko järjestellä muutama vapaapäivä aina silloin tällöin.  Jatkuva melu ja koneiden kohina antaa vielä lisärasitusta.  Jos hallituksen kaavailemat työajan lisäykset ja kiristykset tulevat joskus voimaan, niin voi meitä.

 

Muutaman päivän lepo antoi voimaa ja vielä jää pari lomapäivää harrastaa kunnon liikuntaa.  Molempi parempi.

 

Maaseutu ja metsä ovat ainakin minulle henkireikiä kaiken kiireen keskellä.  En välttämättä haluaisi asua metsän keskellä, sekin voisi ahdistaa pidemmän päälle.

 

Mahtaako maaseudulla asuville kaupungin valot olla myös palauttava asia.  En tiedä.  Ehkä kaiken kaikkiaan paikan vaihto antaa uutta energiaa elämään.

 

Jos on koko ajan samassa paikassa, elintila alkaa pienentyä.  Ei enää pysty löytämään iloa.  Paikan vaihto vähäksi aikaa ja kotiin on kiva palata.

 

 

Kunnon kuntovoimistelu on tehokasta

En tiedä mitä on tapahtunut tavalliselle kuntovoimistelulle.  Onko siihen kyllästytty, vai koetaanko se vanhanaikaiseksi.  Ainakaan täällä Porin seudulla ei enää kovin paljon järjestetä kuntovoimistelua.  Ainakin nimet ovat erilaisia ja outoja.  Muotia ovat nyt kaikenlaiset zumbat ja rumbat.  Kahvakuula on myös suosiossa. 

 

Opistojen ja työpaikkojen ohjatut liikunnat ovat hetkessä täynnä, tietysti siksi, kun tilat ovat niin pieniä.  Seurat keskittyvät enemmän lapsiin ja nuoriin.  Sekin on hieno juttu. 

 

Syyt jumppien vähenemiseen ovat moninaiset.  Ohjaajia on vaikea saada ja vanhemmat luopuvat pikkuhiljaa ohjauksista.  Koulujen jumppasalit ovat monen lajin käytössä, eikä aina riitä tiloja kaikille.

 

Olen vähitellen alkanut tyytyä siihen, että jumppaan kotona.  Se vain ei aina tyydytä, kun kukaan ei ole vaatimassa tiukempaa otetta tai pidempää venytystä. 

 

Kunnollisessa kuntovoimistelussa käydään läpi koko keho.  Siinä ei rasiteta yhtä osaa liikaa.  Aloitetaan alhaalta ja päädytään niskaan.  Kunnon kuntovoimisteluja läpikäyneenä tiedän miten mukava olo tulee lihasten rasittamisesta ja sen jälkeisestä venyttelystä. 

 

Kerran tai kaksi kertaa viikossa tapahtuva voimistelu pitää kropan vetreänä ja auttaa lihaksia kantamaan luiden painon.  Voimistelun jälkeen ei tunne itseään kävyksi vaan kauniiksi ruusuksi.

 

 

Väliaikatietoa laihdutuksesta

Laihduttaminen on vaikeaa, se on myönnettävä.  Se on kivikkoinen polku, kuten minun hölkkälenkkini tänä aamuna.  Miten voikaan metsässä olla niin paljon kiviä ja juuria askelten esteenä.  Niistä selvittiin ja voi olla, että tämä laihdutuskin onnistuu.  Siis 2/5 laihdutus.  Viides viikko alkoi ja nyt näyttäisi, että se johtaa johonkin.

 

Ensimmäisenä viikkona tuntui toki kevyemmältä, mutta viisari ei värähtänytkään vaa´assa.  Toisena viikkona mentiin aavistuksen verran alaspäin.  Se on positiivista, että ylöspäin viisari ei mennyt kertaakaan.  Hyvinvointi lisääntyy.

 

Viides viikko siis ja nyt puntari antoi merkin, että olen alkanut laihtua.  Pari kiloa on menty alaspäin.  Hidas reitti laihduttamiselle tämä dieetti.  Puoli kiloa viikossa on tosiasia.  Kaikesta näkee tosiasian, että kaikki on kiinni siitä mitä suuhunsa laittaa.

 

Aloitin tämän laihdutuspäivän maustamattomalla jugurtilla, riisileivällä kera tomaatin ja kupillisella kahvia.  Lenkin jälkeen join vain vettä.  Vähiä luvallisia kaloreita on turha tuhlata mehuun.  En tule ikinä pääsemään 500 kaloriin päivässä.  Kyllä näköjään onnistuu, kun puolittaa tavallisesti syömänsä kalorit parina päivänä viikossa.

 

Olen huomannut, että muinakin päivinä tulee tarkkailtua syömistään enemmän.  Ei otakaan sitä suurempaa kakkupalaa tai jättää santsiannoksen ottamatta.