Onkiretki

Onkiminen on kesän mainio ajanviete.  Saalis on sivuseikka.  Saimme kyllä muutamia ahvenia, pieniä, jotka päästimme takaisin kasvamaan.  Vähän niinkuin urheilukalastajat suurempia saaliitaan.  Toisilta jouduttiin niksauttamaan niskat poikki kun olivat nielaisseet koukun liian syvälle.  Niille oli kyllä ottajia.  Lokit tulivat heti vahtimaan kun laitoimme paatin vesille.  Näytti siltä, että ne vahtivat kohon liikkeitä meitä tarkemmin.

 

Aurinko paistoi lämpimästi, sekin varmaan vaikutti isojen kalojen puutteeseen.  Verkoilla ja uistimilla ne suurimmat kalat pyydetään.  Ongella saa vain liemikaloja tai parhaassa tapauksessa paistinkalat.  Mukavaa lomapuuhaa se on joka tapauksessa.  Liplatus soutuveneen alla ja veden välke airojen lavoissa.

 

 

Pyörällä 60 km

 

T

Tästä ja tällä se matka lähti.  Jos ei pyörämatkalla saa nollattua työvuotta, niin ei sitten millään.  Ensimmäiset kymmenen kilometriä meni kuin tyhjää vaan.  Pysähdyin silloin juomaan ensimmäisen kerran.  Muistin viisauden, että on alettava nesteyttää heti alusta alkaen.  Oli hyvä ettei ollut hellettä vaan mukava viileä ilma.  Tosin vastatuuli aiheutti huolta, alkaako väsyttää jossakin vaiheessa.

 

Pysäilin aika usein, joskus valokuvaamaan, joskus hörppäämään juomista.  Olin varannut mukaan 1½ litraa juomaa.  Puolimatkassa menin pienelle aukiolle apiloiden keskelle  nauttimaan kahvista ja sämpylästä.  Oli oikein mukava tunnelma, melkein teki mieli paneutua makuulle.  Sain kuitenkin itseni liikkeelle.  Jouduin ajamaan pikatietä 20 km.  Vähän pelotti isot autot ja traktorit, jotka ohittivat minut vähän turhankin läheltä.

 

40 km:n jälkeen takapuoli alkoi vähän puutua.  Pysäilin välillä juomaan ja venyttelemään.  Viimeisen 10 km:n matkalla oli kaikkein jyrkimmät mäet, joissa jouduin seisoen polkemaan.  Sitkeästi poljin viimeiset kilometrit ja pääsin mökin pihaan.  Täytyy myöntää, hyvä oli kun en suunnitellut takaisin pyöräilyä vaan pyörä jää mökille. Iloinen olin silti kun pääsin tavoitteeseen.

 

 

Lomasuunnitelmia

Loma alkaa aivan kohta ja ensimmäisenä kiinnekohtana suunnitelmissani on 60 km:n pyöräily mökille.  Olen sen matkan aiemminkin ajanut, aikaa edellisestä on kyllä monta vuotta.  Ei se nyt kovin hurja ajomatka ole, jalat sen kestävät, kestääkö takapuoli, siinä pulma.

 

Olen kevään ajan pari kertaa viikossa pyöräillyt töihin, tuntumaa siis on.  Työmatka on edestakaisin 18 km.  60 km päivämatkana ei ole liikaa vaadittu.

 

Pyöräni on vankka mummomalli, joka on tarkoitus jättää mökkipyöräksi.  Edellinen pyöräni siellä kaipaa päivitystä.  Se on keski-ikäinen vaihdepyörä, jossa on enää yksi käsijarru ja vain yksi vaihde pysyy päällä.

 

Jos sää suosii, pyöräily tulee olemaan nautinto.  Pitkän pyöräilymatka voi ottaa retkenä.  Kahvia ja eväitä mukaan eikä mitään aikatavoitetta.  Tavoitteellinen kun olen niin laskin minkä verran aikaa siihen voi mennä.  Sen ajaa kolmessa tunnissa, jos ei pysähtele.  Hiljempaa ajaen ja parin kunnon tauon kanssa siihen saa menemään 4½- 5 tuntia.  Kokemus varmasti sinänsä monen vuoden jälkeen.

 

Ei kannata ihan koko lomaa suunnitella täyteen.  Siitä ei seuraa muuta kuin stressiä.  Loman tarkoitus on kuitenkin lepo ja akkujen lataus uuteen työvuoteen.

 

 

On kesä ja juhannus on ohi

Juhannuksesta on päästy ohi.   Tuli pari päivää löhöttyä pihalla aurinkoa ihaillen.  Selkä vähän juili, eikä päässyt liikkumaan paljoa.  Siinä sitä grillin vieressä istuskellessa mietiskeli kuinka kivaa on ihmisellä silloin, kun ei jomota jostakin kohtaa.  Sitä vain ei silloinkaan ole aivan tyytyväinen.   

 

Juhannusaattona paistoi aurinko täydellä terällä.  Uusia perunoita ja  sinappisilakkaa, muurinpohjalettuja.  Saunomista, muutama olut ja vielä grillimakkaraa sinapin kera.  Kuinkahan paljon liikkumista täytyy harrastaa ennenkuin ne kalorit on kulutettu.  Hälläväliä, juhannus on kerran vuodessa ja selkäkipu antoi tekosyyn olla kerrankin melkein liikkumatta.  Puutarhaa täytyi vähän käydä ruopsuttamassa.  Sitä voi tehdä nelinkontin.

 

Tänään pääsin kutsuttuna saunomaan ja uimaan merenrantaan.  Olo tuli hienon seesteiseksi.  Suomen kesä on aivan tarpeeksi pitkä ja lämmin minulle joka en juuri jaksa kestää pitkiä hellejaksoja.

 

Joku harrastaa puisia puutarhakalusteita, toiset muovisia, meillä on nahkaiset.  Ne täytyy tosin laahata sateen sattuessa sisälle.

 

Kilpaileminen harrastuksena

Kentillä ja saleillla on paljon naisia ja miehiä, jotka kilpailevat joko menestyäkseen tai omaksi ilokseen.  Kilpailu antaa pienen jännitteen, jonka avulla voi ylittää tai alittaa oman ennätyksensä.  Ei ole väliä onko toiseksi viimeinen tai viimeinen.

 

Naiset varsinkin ovat lähteneet liikkeelle.  Hölkkä ei anna enää tarpeeksi haastetta.  Täytyy osallistua vähintään puolimaratonille.  Jalkapallokin on saanut naisharrastajia liikkeelle.  Monille paikkakunnille on perustettu joukkueita.  Porissakin toimii Musan mutsit niminen ryhmä, joka on toiminut pari vuotta.  Se on Musan Salaman naisharrastajaryhmä, joka pelaa otteluita muita harrastajajoukkueita vastaan.

 

Crosfit taas kerää miehiä salille.  Siinä ei kikkailla tekniikalla vaan kerätään voimaa, kestävyyttä ja nopeutta.

 

Kaikissa lajeissa järjestetään vähintään firman kilpailuja.  Olen itsekin osallistunut aiempina vuosina Karhuviestiin, puulaakimaastoihin ja työpaikan omiin kilpailuihin.  Palkintoja ei ole paljon herunut, mutta mukavaa ja hiukan jännääkin on ollut.

 

 

Vesileikit lasten kanssa

Turhaan vanhemmat ja isovanhemmat värjöttelevät altaan reunalla tai rannalla.  Mukaan vain leikkimään.  Minä olin lapsenlasteni kanssa vedessä, yhtenä päivänä järvessä, toisena päivänä altaassa.  Molemmissa oli mukavaa.  Lasten riemua on hauska katsella.  Vesi on oiva elementti leikille ja loiskinnalle.  Ei tarvitse pelätä kastumista ja liikuntaa tulee aivan huomaamatta.  Jos ei ihan uimaan pääse kun lapsia on pidettävä silmällä, mutta kaikenlainen polskuttaminen kuluttaa kaloreita.

 

Maauimalassa rohkenin yrittää kuperkeikkaa, nenästä oli pakko pitää kiinni, hyvin se vielä onnistui.  Käsiseisontaa en tohtinut yrittää, olisi pitänyt tehdä se yhdellä kädellä.  Tuli ihan tyttömäinen olo, kun lastenaltaassa ruiskittiin ja loiskittiin.  Oli niin viileä ilma ettei altaassa ollut ruuhkaa. 

 

Järvessä uinti on erilaista.  Uintimatkaa ei voi samalla tavalla mitata kuin altaassa.  Siellä on tiedettävä uintitaitonsa ja voimansa.  Ei voi lähteä uimaan näkyvillä olevaan saareen asti jos ei ole varma, että jaksaa uida takaisin.  Rantoja pitkin voi uida pikiäkin matkoja, voi aina kävellä takaisin.

 

 

Kilojen katoamattomuus

Kumma juttu,  olen lisännyt liikuntaa ja vähentänyt syömistä, luulisi kilojen katoavan aivan silmissä.  Sitä ei kuitenkaan ole tapahtunut.  Kilot ovat jämähtäneet paikalleen.  Liekö syynä lihasten kasvu, huonontunut aineenvaihdunta vai todella piilossa olevat kalorit ruuassa. 

 

Naposteleva tapani syödä on varmaan yksi asia ja ruoka-annosten koko.  Sitä ajattelee pienen palasen ottaessaan, ettei tämä varmaan lihota.  Väärin ajateltu tietenkin.  Kalorimäärän, minkä on saanut lisääntyneellä liikunnalla tuhottua, on äkkiä lapattu suuhun.  Annosten koko kasvaa välillä liian suureksi.  Silmänälkä on aina suurempi kuin todellinen tarve.

 

Liikuntaan käytetyn ajan lisääminen voisi olla seuraava askel.  Pidempiä lenkkejä hitaammalla tahdilla polttaa kaloreita enemmän kuin yhtäkkiä juostu lenkki.  Pohdinta tekee asioista todellisia.  Minä päätän mitä syön ja miten liikun.  Sitä ei voi ketään muu toteuttaa. 

 

Kesä on kompastuskivi syömisen suhteen.  Kaikkea hyvää on tarjolla.  Muutama liikakilo ei ole pahasta ja kesästä ja kesän herkuista täytyy nauttia.  Ehkä syksyllä on voimaa paneutua painon pudotuksen ihmeelliseen maailmaan.