Hangessa kävely ilman lumikenkiä on kuntoa vaativaa liikuntaa.  Sitä voisi verrata suolla tarpomiseen.   Urheilijat pystyvät juosten liikkumaan hangessa tai suolla, kuntoilijalle riittää kävely.  Siinäkin selkä kostuu ja hengitys tihenee.  Läheisellä pellolla minäkin kävin tarpomassa ja liitin mukaan vielä mäelle kiipeämisen auringon laskua katselemaan.  Pariin kertaan tuli kontattuakin, mäelle kuienkin pääsin.   Aina ei liikkuminen vaadi hienoja välineitä tai tiloja.  Ulkoilmassa uusia reittejä mennen tarjoaa kuntoilijalle haasteita.  Liikkujana kun olen yksinäinen susi, niin ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä.  Ja jos joku katsoo vähän hitaasti, onko sillä niin väliä.  Oman kuntonsa ja terveytensä takia voi vähän olla höpsö.  

Mökkimme kylän laduttomat pellot ja jäiset metsätiet eivät helli hiihtäjän mieltä.  Tänä viikonloppuna oli yllätys kun kirkonkylästä oli vieraillut latukone ja tehnyt metsään ladun.  Olin ensimmäinen hiihtäjä ladulla.  sain katsella metsää ja peltoja uudesta vinkkelistä.  ei haitannut vaikka hirvi oli kulkenut ladun poikki ja jättänyt papanat ladun viereen.  Rusakon jäljetkin näin.     Aurinko paistoi ja pieni pakkanen punasi posket.  paljon ei tarvita ihmisen ilahduttamiseen.  Lumi on pysynyt kauan maassa.  Pääsiäinen kohta tulossa ja lunta on vielä monta senttiä.                          "Mikä Maariana katolla se vappuna maassa"                             ...

Viikon kiireistä huolimatta olen ehtinyt liikkua neljä eri kertaa yli puoli tuntia kerralla.  Olen siis liikkunut keskimääräistä enemmän.  Vielä ei ole silti ylpeyteen aihetta.  Tehoja ei ole ollut niin paljon kuin olisin halunnut.  Kävelyä kolme kertaa ja yksi kuntojumppa.  Haluaisin taas aloittaa hölkkäämisen, mutta, voi kun se on vaikeata aloittaa.  Ymmärrän sen etten heti voi hölkätä 10 km yhteensoittoon.  Ikää tulee koko ajan lisää ja kestävyys huononee.  Kolmekymppisenä ei tehnyt mitään jos oli muutaman kuukauden tauko, aina onnistui.  Nyt muutaman viikonkin tauko lohkaiseen kunnosta suuren palan.   On parempi ettei lupaile mitään.  Haluaisin silti olla kesällä niin hyvässä kunnossa, että jaksan hölkätä pitkähkön lenkin puuskuttamatta.  Siinä on tavoitetta kerrakseen.  Ei mitään maratontoiveita tai edes puolimaratoonia.            

Kävelyreittejä on mielenkiintoista tehdä välillä muualle kuin suoraan kotiovelta.  Autolla siirtyen pidemmälle voi reviiriään kasvattaa.  Porissakin on keskustan lähellä Kirjurinluoto, joka kaupunkiluontona on ihan hauska ja monimuotoinen.  Tasamaata se tietysti on, mutta erilaisia puita ja puistonäkymiä riittää.  Siellä voi näin talvellakin harrastaa hiihtoa, luistelua, pulkkailua ja kävelyä.  Kesällä taas paljon muuta.  Lapsillekin siellä on paljon mahdollisuuksia ulkoiluun.   Kameran kanssa kävellen voi näkymiä tallentaa muistikuviksi kauniista talvipäivästä.