Hurma taitaa olla vähän väärä sana kun puhuu minun juoksulenkistäni.  Jaksoin tänään juosta noin 7 km.  Se on paljon kun en ole yli 4 km lenkkejä juossut ja niitäkin aika vähän.  Jalat alkoivat jo puutua viimeisillä metreilla.  Jaksoin kuitenkin ja se oli hyvä uutinen.  En olekaan aivan rapakunnossa.  Tosin aikaa meni paljon enemmän kuin viisi vuotta sitten.  Näinhän se on, ettei matka tapa vaan vauhti. Huomenaamulla voi olla reidet ja pohkeet kipeinä.  Se ei harmita kun tietää tehneensä sen eteen liikunnallista harjoittelua.  Viikon päästä alkaa loma ja toivottavasti saan itsestäni irti enemmän juoksulenkkejä.  Juoksusta tulee niin mahtava olo jälkeenpäin pitkäksi aikaa.  Minulla on ollut hyvä tuuri kun on vielä kuntoa ja terveyttä sen verran, että voin nauttia liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta. Olisipa askeleeni kuin kissan pehmeä askellus.  Vaan ei ole.  Askellus muistuttaa enemmän puhvelin ryntäilyä.

Auttaisi paljon jos pysyisi suunnitellussa.  Ylimääräisten välipalojen syönti lihottaa kaikista eniten.  Työpaikallani on lähes joka päivä jotain tarjottavaa.  Joku tulee matkoilta tai lomalta ja tuo tarjottavaa.  Synttärit, nimipäivät tai joku muu syy tuoda pullaa, karamellejä ja keksejä.  Suunnitelmissani on nyt kieltäytyä niistä jonkun aikaa.  Aina siinä muutaman kalorin saa nitistettyä.  Kotona on pakko iltakahvin kanssa syödä pullaa, siitä en luovu. Kun tekee pieniä vähennyksiä joka päiväisiin tapoihin, niin eiköhän ala kilot tippua.  En nyt suoranaisesti ole laihdutuskuurilla.  Välillä vain on niin turpea olo ja miettii eikö minulla tosiaan ole sen vertaa voimaa, että pystyisin olemaan ilman huonon olon tekeviä ruokia tai makeisia. Karppaamistakin olen miettinyt.  Se on vaikeaa, kun pidän leivästä, perunasta ja pullasta.  Ihailen sellaisia ihmisia, jotka vain alkavat noudattaa jotain ruokavaliota.  Tuntuu, ettei heil...

Liikunta ON mielentila.  Puhutaan mielikuvaharjoittelusta tai jostain samankaltaisesta niin se jo todistaa asian.  Liikkumisen ja urheilun ollessa väkisin pungertamista, pitemmän päälle liikunta unohtuu.  Aloitan liikunnan pohjustamisen jo sängyssä aamulla maatessa.  Mitä tänään jaksaisin, viitsisin tai ehtisin tehdä.  Aina kaikki ei ole mahdollista.  Tekosyitä löytyy aina niin minulla kuin monella muullakin. Liikuntahetket voi tehdä pieninä palasina pitkin päivää.  Minä kun olen muutenkin pikkuhiljaa-tekijä niin minulle sellainen sopii kaikkein parhaiten.  Venyttelen ovenkarmeissa, kyykkään kotitöitä tehdessä, pyöräilen töihin tai voimistelen televisiota katsellessa.  Hikiliikuntakin tuntuu parhaalta hitaasti aloittamalla.  Ei voi lähteä suoraa päätä ovelta juoksemaan henki hapatuksessa.  Matka päättyy seuraavaan mutkaan jos näin tekee. Pelkkä mielikuvaharjoittelu ei anna tulosta.  On varmempaa lähteä liikkeelle.

Kuntopolku on hämyinen paikka päivänvalollakin.  Puita on kaatunut ristiin rastiin.  Polkua ei ole juurikaan kunnosteltu ja opasteet ovat vinksallaan, mutta paikkakuntalaiset sen kyllä löytävät.  Minä patikoin siellä aina silloin tällöin, joskus juoksenkin.  Polut vain ovat niin kivikkoisia ja juuria täynnä.  Tarkkana pitää olla ettei kompastu.  Näin keväällä metsä on valkovuokkoja, kieloja ja metsätähtiä täynnä.  Siellä on hauska kävellä, eksymisestä ei ole pelkoa vaikka polkuja risteilee sikin sokin.  Metsä on niin lähellä teitä, ettei pääse eksymään. En tiedä hoitaako polkua ketään.  Joskus se on kuitenkin sinne viitoitettu.  Harmi, että polku ei ole kaikkien tiedossa.   Huonojalkaisille polku ei käy.  Siellä on niin paljon esteitä.  Osa luontopolusta kulkee metsänomistajan toimesta kaadetun metsän läpi.  Siitä en enää oikeastaan ole kävellyt.  Sieltä löytyy opastaulujakin, luonnosta ja miten s...

Jesse teki sen.  Jesse Joensuun upea peliteho antoi Suomelle mahdollisuuden jatkaa ainakin seuraavaan peliin.  Piru oot kun Porist oot.  Positiivisessa mielessä.  Porista ei aina pääse lähtemään lentokoneella tai junalla Helsinkiin.  Pirkanmaa havittelee Satakuntaa itselleen, mutta porilaiset ovat täällä vielä.  Porilaisuus ei lähde sisimmästä vaikka asuisi missä. Kesälajien taitajat ovat seuraavana vuorossa.  Nooralotta Neziri, Matti Välimäki, Tuomas Seppänen ja monet muut voivat näyttää porilaisen sisun.  Porilaiset voivat olla sisäänpäin kääntyneitä, mutta luovuttajia me emme ole.  Taistellaan loppuun saakka. Porissa ei ole isoja mäkiä missä treenata, täällä on kuitenkin usein vastatuuli.  Sitä päin kun puskee niin voimat karttuu.  Pori on hieno kaupunki, jota turhaan mollataan.

Taitaa olla vähän itsensä huijaamista kun ostaa energiapatukoita tai suklaalla päällystettyjä myslipatukoita.  Näihin nyt kuitenkin olen hurahtanut.  Illalla tekee niin mieli makeaa iltapalan jälkeen.  Se on kuin tauti.  Siitä ei pääse irti.  Kaikki kaapit on koluttava makean löytämiseksi.  Siinä menee kuivahtaneet keksit ja pullansiivutkin.  Löysin tällä kertaa kaupasta patukoita joissa on 70 kcal kappaleessa.  On se nyt vähän vähemmän kuin normaalisuklaapatukassa.  Liikunnalla saa tuhlattua noin 300-500 kaloria tunnissa.  15 minuutissa saa sen siis kuitattua.  Puolustus löytyy makeanhimolle.  Liian tiukkapipo ei sovi olla.  Elämässä saa ollla nautintoja ja jos nautinto löytyy patukasta, niin mikä ettei.  Olen turhaan odottanut keksintöä kalorittomasta suklaasta.  Sellainen ihminen olisi hetkessä rikas. Ihminen on aina pitänyt makeasta.  Se varmaan antaa ihmiselle aivoihin asti ulottuvaa...

Tein kortista asiaa ja vein sen postilaatikkoon, joka täällä maalla sijaitsee kahden kilometrin päässä mökiltä.  Näin sain taas vähän liikuntaa suoritettua.  Joskus on pakko vähän houkutella itseään tekemään jotain.  Puutarhatöistä sain taas voimaharjottelua.  Arkiliikunta on hyvää kun sitä tekee joka päivä jonkun verran.  En voisi lomailla pitkää aikaa sellaisessa paikassa, jossa ei pääsisi tekemään mitään ruumiillista työtä.  Etelän rantalomat olisivat minulle kauhistus. Hiljaa liikkuessa aivotkin toimivat.  Kävellessä tulee pohdittua kaikenlaista.  Esimerkiksi mitä kirjoittaa blogiin tai kiperiä tilanteita, jotka tulee käsitellä.  Puhekaveriakaan en kaipaa.  Luonto on läsnä ja antaa vastauksia kysymyksiin.  Tosiasiassa itse kysyy ja vastaa niin saa toivotun vastauksen.

Mitä voi ihminen harrastaa sadepäivänä.  Tuntuu kuin into katoisi pilvien ilmestymisen myötä.  Tänään taitaa olla lepopäivä liikkumisen suhteen.  Tietysti työssä tulee liikuttua.  Eilenkin askelmittari näytti työpäivän päätyttyä 5600 askelta.  Siis työaikana.  Siinä tuli teputettua pitkän matkaa.  En oikein osaa pitää työliikkumista rentouttavana liikuntana.  Siitä on välillä rentous kaukana. Sadepäiviä luvattiin viikonlopuksikin.  Sateessakin voi lenkkeillä jos on kunnon varusteet.  Hengityskin tuntuu toimivan paremmin sateessa.  Ilman kosteus sen tekee.  Ei tarvitse vetää keuhkoihinsa katupölyä.  Jos oikein kovasti sataa voi jumpata kotona.  Jumppavideoita on ilmestynyt ihan mukavasti.  Lainailen niitä välillä kirjastosta, kun niitä ei nuuka viitsi usein ostella.  Metsässäkin puu vääntyy kokonaan väärään asentoon jos pitkän aikaa on niin.  Ihminenkin menee koukkuun jos ei välillä ojentele ...

En ole katsonut vielä yhtään ottelua televisiosta.  Lehdestä olen katsonut tärkeimmät jutut.  Suomi on pelannut tähän saakka hyvin.  Pääosassa kirjoittelussa on ollut lippujen hinnat.  Ne ovatkin olleet liian kalliita.  Olen sitä mieltä, että jääkiekon MM-kisoja ei tarvitsisi järjestää joka vuosi.  Joka toinen vuosi olisi ihan tarpeeksi usein.  Tietysti siinä on raha pääosassa, sen jälkeen tulee vasta menestystoiveet. Tänään kehuttiin Satakunnan Kansassa Leo Komarovia, hän oli pelannut Sveitsi-ottelussa hyvin.  Joukosta nousee aina tähtiä.  Ratkaisijat nousevat aina lööppeihin.  Tähtiä ei ole ilman muun joukkueen tukea.  Paras joukkue on se joka pelaa kuin yksi ihminen.  Ajatus kulkee toiselta pelaajalta toiselle ilman sanaakaan. Voi olla , että katselen jonkun ottelun loppupäästä.  Ainakin jos Suomi on mukana.   

Puntari näytti tänään kilon vähemmän kuin pari päivää sitten.  Onko se todellinen painonpudotus vai piileskeleekö se kilo seuraavan liikkumattoman päivän tai rasvaisen munkin takana.  Hyökkää sieltä sitten, pilaten seuraavan punnituksen.  Olisi ihan hieno juttu jos paino valuisi pikkuhiljaa toivottuun lukemaan.  Se ei ole kuitenkaan todellista.  Siihen vaaditaan varmaan monta tuhatta askelta ja kieltäytymistä monesta kakkupalasta. Eilinen askelmittarilukema näytti 3000 askelta.  Ei lähellekään sitä mitä pitäisi.  Tänään aloitin paremmin.  Tein jo aamutuimaan pienen kävelylenkin ja nyt näyttää mittarilukema mukavammalta jo aamupäivällä.

En myönnä olevani lihava, mutta muutama liikakilo on tullut kerättyä tai no, kymmenen.  Rankkaa puuhaa on niistä pääseminen.  Otsikkona oleva lause on tietysti Sisko Istanmäen kirjasta, joka on näytelmäksikin tehty.  Siinä Kaarina Hazard teki oivan roolityön isona ja paksuna tyttönä.  En ole niin iso enkä paksu, mutta tuntuu joskus siltä.  Askelmittarin ostin eilen, joka kertoo kuinka ahkera olen kävelemään.  10000 askelta jo laihduttaa ja 5000 pitää kilot kurissa. Työpäivän aikana tulee suuri osa päivän askelista.  Jos istumatyössä heiluttelee jalkojaan niin heilahtaako mittari?  Sitä sopii kokeilla. Laihduttamisvinkkejä tulvii näin keväällä joka tuutista.  Taitaa silti olla ainoa konsti laihduttamiseen se mitä syö ja liikunta tukee laihdutusyrityksiä.  Yrityksiksi ne usein jäävät. En ole vielä ruusunlehdelle istumiskunnossa.  Haikailen enemmänkin hyvää oloa.  Ikäkin tuo rasitteita, aineenvaihdunta senkuin hidast...

Makustelin suussani hölkkä-sanaa, eikä se tuntunut maistuvan tänään.  Päätin sitten lähteä ulkoiluttamaan sauvoja kävelylenkin muodossa.  Sauvoittelu ei ole enää niin uusi asia, se on nykyään vähän muotilaji.  Pariskunnatkin käyvät yhdessä lenkillä samanlaisissa tuulipuvuissaan.  Kaupunkialueiltakin löytyy mainioita lenkkeilymaastoja.  Pururatoja on vähän joka puolella.  Tämäkin Ruosniemen pururata on vaativampi kuin Isomäen maastoissa olevat.  Tämän mäen temmoin nopealla sykkeellä ja hengästyin yhtä paljon kuin olisin hölkännyt.  Sauvojen kanssa kävely on tehokasta liikuntaa ja pistää olkapäätkin liikkeelle. Valkovuokotkin värjöttelivät pilvisessä säässä.  Ei sentään satanut, mutta ei paljon vailla ollut.

Kesän korvalla on mukava ulkoilla ja tiirailla luonnon heräämistä.  Tänäänkin vähän hidastelin kotimatkaani pyöräillessä.  Aurinko paistoi, tuntui mukavalta.  Päivä vielä töitä ja ollaan viikonlopussa.  Toivottavasti kaunista säätä riittää sinnekin.  Usein kuitenkin suunnitelmat kariutuvat rännän tuloon tai vesisateeseen.  Täytyy olla sinnikäs jos lähtee kylmään sateeseen hölkkäämään.  Hidas kiiruhtaminen on hyväksi liikunnassakin.  Ei ole väliä jos välillä jää menemättä.  Huonoa omaatuntoa on turhaa pitää liikkumattomuudesta, ainakin väliaikaisesta. 

Kävin tänään työpäivän jälkeen hölkkälenkillä.  Lenkin nimi on osuvasti veteraanilenkki.  4,2 km oli matka.  Siinä oli ihan tarpeeksi meikäläiselle.  Positiivista oli, että sain mentyä työpäivän jälkeen heti lenkille.  Lähtemisessä on aina oma ongelmansa.  Metsäpolku oli hyvässä kunnossa, kuivahtanut sateiden jälkeen.  Juokseminen tuntui suhteellisen mukavalta.  Merkityt kuntopolut ovat hienoja juoksemiseen.  Ei tarvitse tarpoa liian pehmeällä alustalla.  Eksymistä ei tarvitse pelätä kun seuraa merkintöjä.  Tuulipuvun voisin ehkä jättää seuraavalla kertaa pois.  Hölkässä ei tarvitse olla päällä kuin lähtiessä juuri ja juuri sen verran, että tarkenee.  Kaikki ylimääräinen on liikaa.  Hiki tulee kuitenkin ja liian lämmin vaatetus tuntuu turhalta painolastilta. 

On vaikeaa jättää syömättä herkkuja.  Tuore munkki maistuu niin hyvältä kahvin kanssa.  Suklaapatukka kruunaa iltapalan.  Kun on vaikeaa jättää syömättä itse ostettuja tai tehtyjä herkkuja, niin kuinka hankalaa on kieltäytyä muiden tarjoamista.  Miten kieltäytyä kahvikutsuilla tarjotusta täytekakusta kun ei edes halua kieltäytyä.  Siinä on kaksinkertainen houkutus.  Puolustuksekseni sanottakoon, että pidän myös ruisleivästä, perunasta, salaatista ja kaikenlaisesta hyvästä ruuasta. Määrä on oikeastaan se taikasana mikä voisi auttaa.  Olen koittanut liikumisen määrällä korvata syömisen määrän.  Nyt alkaa olla se hetki, kun on vähennettävä syömisen määrää tai laatua.  Liikuntaa on hankala enää lisätä. En löytänyt omista kuvistani kuvaa herkuista tai kakuista.  Olen varmaan syönyt ne niin nopsasti, ettei ole kerinnyt.  Hieno kakku tämäkin on ja varmaan herkullinen.