sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Ensimmäinen hiihtolenkki tänä talvena

Hiihtolenkki maistui mukavalta.  En pellolle arvannut mennä kun pakkaslumessa vajoaa niin syvälle.  Metsätiellä hiihtelin traktorinjäjissä.  Ei ollut perässähiihtelijöitä eikä vastaantulijoita.  Pakkanen oli 15 asteessa.  Ei haitannut yhtään.  Suksea toisen eteen sivakoiden sain punaiset posket ja lämmön kroppaan.
Vapaapäivän viettoa parhaimmillaan.  Kerätyt kalorit suorastaan rapisivat ladulle.  Nyt voi taas hiukan jouluna herkutella.
 
 Hyvää joulua

 

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Sauvakävelyn lumoa

Hehkutan taas sauvakävelyn ihanuutta ja tehoa.  Pakkasesta ja viimasta välittämättä lähdin sauvomaan talvisin käyttämättä olevalle radalle.  Ei siinä kesälläkään kulje kuin resiinat.  Kuka kaipaa Lapin lumille kun etelässäkin on lunta ja pakkasta.  Lumi taiteilee kauniita maisemia. Niitä katsellessa mielikin virkistyy. 
 
Sauvoessa vartalo pysyy oikeassa asennossa ja kävelyvauhti kiihtyy aivan kuin huomaamatta.  Siinä saavat liikettä kädet, hartiat ja jalat.  Pito on parempi kuin hiihtäessä.  Henki kulkee paremmin kun ei voi kulkea hartiat lysyssä niinkuin tavallisesti. 
 



sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Hiihtoa seuratessa

Olen perinteisten lajien, hiihdon ja yleisurheilun, seuraaja.  Ne ovat aina mielenkiintoisia, niissä sattuu ja tapahtuu.  Hiihtoon on tullut lisää kiinnostavuutta sprinttien avulla.  Pidän kyllä perinteisiä väliaikalähtojä mukavampina seurata kuin yhteislähtöjä, varsinkin pitkillä matkoilla.  Väliaikalähdöissä saa hiihtäjäkin suorittaa ns. oman hiihtonsa, eikä tarvitse roikkua jonon perässä.
 
Tänä viikonloppuna olen seurannut Rukan kisoja.  Olisi mukava jos suomalaiset pärjäisivät, mutta kilpailu on kovaa ja norjalaiset hiihtokansaa.  Sieltä nousee aina kymmenen uutta hyvää hiihtäjää Suomen yhtä vastaan.  Laitoin oikein 60 centtiä voittajaveikkauksessa 5 km vapaan kisoihin.  voittajan arvasin,Björgen, seuraavat sijat eivät menneet oikein.
 
Pian pääsee itsekin suksille jos lunta vähän vielä tulee lisää ja pakkaset jatkuvat.
 


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kolme kertaa

Kolme on maaginen numero.  Kolmella liikuntakerralla viikossa saa pidettyä kunnon hyvällä tasolla.  Joidenkin suositusten mukaan kolmella aterialla pärjää päivän: aamiainen, päivällinen ja iltapala.  Ruokailussakin on kolme vaihetta alkuruoka, lämmin ruoka ja jälkiruoka.  Nämä kun ovat kohdallaan niin olo ja elämä on kohdallaan. 
 
Kilpailutkin suoritetaan kolmessa vaiheessa: alkukilpailu, välierät (semifinaali) ja loppukilpailu.
 
Kolmiossa ovat kaikki sivut yhtä pitkiä.
 
Kolme muodostaa jo joukon, trion.
 
Jokaisesta numerosta voi varmaan luetella samoja asioita, mutta kolme on aina ollut minulle onnenluku. 
 
 
 

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Luontokokemuksia

Kokemuksia luonnosta voi kerätä ympäri vuoden.  Viime viikonloppuna ihailin majavien kätten, tai oikeastaan suiden, töitä.  Majavat ovat ahkeria puunkaatajia.  Itsensä hyödyksi ja iloksi kaadetut puut tosin patoavat jokia ja puroja.  Ihailla silti niitä voi.  Yhtään majavaa en nähnyt.
 
Majavat rakentelevat ilmasiltoja päästäkseen rannalta toiselle.  Osaavat ne tietysti hyvin uidakin.

Ei tarvitse olla kesä ja auringonpaiste voidakseen ihailla luonnon monimuotoisuutta.  Retkeillä voi koska vaan ja syksyllä on oikeastaan mukavampaakin kun ei ole hyttysiä ja hirvikärpäsiä.
En kaipaa eräretkille monen sadan kilometrin päähän.  Aina löytyy uusia reittejä ja luonto muuttuu koko ajan.  Seuraavan kerran kun menee samaan paikkaan, ei välttämättä edes tunnista samaksi.


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Hiihtolenkkejä odotellessa

Lunta tulee tällä hetkellä oikein kunnolla.  Se vain ei taida olla vielä pysyvä lumi täällä Satakunnassa.  Hiihtoon riittävää lumimäärää saa odotella jos haluaa pellolla hiihtää.  Kai sitä jäähallista roudattua lunta pitkin pääsee kohta sujuttelemaa.  Minä vain en halua lähteä sinne ladun tukoksi.  Ainakin tuntuisi siltä, kun en ole hyvä mäenlaskija.  Peltoa pitkin hiihdellessä tuntee avaran luonnon ja on yhtä raskasta hiihtää tasamaata kun on pakko koko ajan työskennellä päästäkseen eteenpäin.
Hiihto on tehty suksien suhteen liian vaativaksi.  Kun tarpeeksi pistää pitovoidetta ettei lipsu ja jonkun verran luistoa niin hiihto on sunnuntaihiihtäjällekin nautittavaa.
 

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kipukoukkuhierontaa

Lapaluiden väli tuntuu välillä kipeältä.  Omat kädet eivät oikein riitä hieromaan.  Ostin siis kipukoukun, halpamallin, bambuisen.  Ihan mukavalta tuntui kyhnyttää selkää.  Kipupisteitä löytyi mukavasti.  Tehosta en mene sanomaan vielä mitään. 
 Ihmisellä täytyisi olla niin notkeat kädet, että pystyisi itseään hieromaan.  Olisi mukavaa raskaan päivän jälkeen kääntää kädet selkäpuolelle ja hieroa kipu pois.  Kaikenlaisia hierontavälineitä on keksitty, mutta ei oikein mitään sellaista, joka vastaisi ihmisen kättä.
Täytyypä kokeilla jos koukulla voisi hieroa jalan lihaksiakin.  Mikä ettei se kelpaisi sellaiseenkin. 
 

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tekniikka auttaa

Tekniikka auttaa säilyttämään mielenkiintoa liikunnassa.  On askelmittareita, juoksumattoja, kuntopyöriä ja monen muunlaista vempelettä keksitty avustamaan kunnon ylläpitämistä. 
 
Uusissa kosketusnäyttöpuhelimissa on Trac-niminen ohjelma, jolla voi seurata kävely-tai juoksulenkin pituutta ja vauhtia.  Se mittaa myös kulutetun kalorimäärän.  Kaikkea ne insinöörit keksivät.
 
Laitoin Tracin päälle kävelylenkilläni ja matkan pituudeksi tuli 8 km.  Kesto oli tunti ja 7 minuuttia.  keskivauhti oli 8,39/km. Energiaa kului 459 kcal.  Tämä toiminto on aika mukava lisä.  Lenkit voi tallentaa puhelimen muistiin.  Ohjelmaa voi käyttää pyörälenkilläkin.
 


torstai 20. syyskuuta 2012

Lapin reissu

Siellä on pakko kävellä ja ihailla luontoa, ainakin ruskan aikaan.  Mitään pitkiä patikkareissuja ei tullut tehtyä, ulkoiltiin kuitenkin.  Vähän harmitti ruskan vähäisyys.  En saanut kovin hienoja ruskakuvia.  Sumukin laskeutui, yhtenä päivänä ei nähnyt juuri mitään. 
Poroja oli tiellä ja tuntureilla.  Niitä täytyy varoa autolla liikkuessa.  Ihmisistä ne eivät välitä tuon taivaallista. 
 Oli hienoa kuunnella hiljaisuutta ja haistella syksyn tuoksuja.  Tosin siellä on toisin paikoin vilinää kuin kaupungissa.  Varsinkin Levillä.  Toisaalta ikänsä kaupungissa asuneena se ei niin haittaa.
 

 

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Liikunnan ilo

Liikunnan ilo pitää löytää aina uudelleen.  Joskus sen voi löytää muiden antamasta esimerkistä.  Lapsien liikkuminen on vauhdikasta ja rentoa.  Ei ole turhaa yrittämistä ja pungerrusta.  Aikuiset välillä tuhuavat sen liialla kilpailuhenkisyydellä.
Mistä liikkumiseen saisi rentouden ja vapauden tunteen?  kun voisi liikkuessaan unohtaa ajan ja päämäärän saavuttamisen.  Pienen hetken sen voi muistaa, mutta seuraavassa hetkessä taas vilkaisee kelloa tai mittaa liikuttua matkaa.
Iloa kokee tetenkin liikunnan jälkeisenä hyvän olon tunteena.  Iloa voi tuntea vaa'alla kun on 100 g vähemmän kuin edellisenä päivänä.  Minä löydän liikunnan ilon kun saan kammettua itseni ulos ovesta lenkille.  Se on jo saavutus sinänsä.
 

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Jumppakäärme

Miksi aina puhutaan jumppakärpäsen puremasta?  Miksei käärmeen?  Kohta alkavat jumpat.  Ilmottauduin kuntojumppaan, kerta viikossa.  Useamminkin saa käydä jos halua riittää.  Paikat vain vaihtuvat.

Seuroissa on vähän veren vähyyttä tavallisissa kuntojumpissa.  On kaikenlaisia muita kummallisen nimisiä tunteja.  Tavalliseenkin jumppatuntiin voi sisällyttää monenlaista, zumbasta humppaan.
Porukalla on mukava jumpata kun musiikki soi ja paikat paukkuvat muillakin kuin minulla.  Tässä kirjoittamani runo omista tunnelmistani jumpassa.  Olisi mukava olla notkea kuin kyykäärme, jonka kuvasin pari vuotta sitten.

Annin mummi

Mummi hyppii
polvet paukkuu
mummi jumppaa
nilkat naksuu

Siinä lyön ison veikan
hän pyörii kuperkeikan

Mummin kanssa
leikin hippaa
mummi varmaan
kohta sippaa.                         


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Rallia

Rallikilpailut ovat monelle henki ja elämä, eivät minulle.  Nyt satuin paikalle kun rallitapahtuma (SM-osakilpailu) kilpailtiin mökkipaikkakunnallani.  Pakkohan sitä oli lähteä vilkaisemaan.  En kyllä nähnyt paljon mitään.  Autot tulivat kovalla metelillä tietä pitkin, kaartoivat mutkassa kivien sinkoillessa.  100 autoa minuutin välein.  Muutaman valokuvan ehdin ottaa.  En tiedä kuka ajoi missäkin autossa.  Lehdestä luin jälkeenpäin, että Esa-Pekka Lappi oli vottanut kisan.  Osuus, jota katselin, oli Frigård - Hirvijärvi.





tiistai 14. elokuuta 2012

Liikuntaa pätkissä

Muutaman minuutin pätkiä voi kerätä olohuoneen lattialla venytellen.  Liikunta auttaa ja tehoaa 10 minuutin jaksoissa. Minäkin koitan lisätä liikuntaa päivittäiseksi.  Aloitin sen siirtymällä osittaiseen linja-auton käyttöön.  Miten muka linja-auton käyttö lisää liikuntaa?  No, linja-autolla ei välttämättä pääse kotiovelta työpaikan ovelle.  Linja-autoa käyttäen minulle kertyy käveltävää 2 km suuntaansa.  Aikataulut kun eivät sovi kahden autoreitin yhteen sovittamiseen.
Linja-autovuoroja ei ole aina suunniteltu työssä käyville.  Hinnat nousevat ja vuorot vähenevät kun ei ole kulkijoita.  Kehää kierretään eri suuntiin.  Työvuorot kun vaihtelevat niin ei voi käyttää tätä tapaa.  Silloin on liikuntaa harrastettava vanhanaikaisesti vapaa-ajalla.


sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kävelyä ja mietiskelyä

Tämän kertainen kävelylenkki oli melkein pelkästään nautiskelua ja mietiskelyä.  Elokuinen ohrapelto tuoksui.  Pilvet olivat tummia, ei sentään satanut.  Ilma oli leppeän lämmin.  Maistelin polun varren vadelmia ja tiirailin mustikoita.  Ne olivat kadonneet parempiin suihin. 

Kävely ja hidas pyöräily ovat parhaita tapoja kerätä ajatuksiin kirjoitettavaa.  Ei tarvitse montaakaan metriä edetä kun mielessä alkaa pyöriä ajatuksia, joita voisi kirjata ylös.  Paha vain kun minulla ei yleensä ole kynää ja vihkoa mukana.  Ajatukset täytyy vain pitää mielessä niin kauan kun pääsee kotiin saakka. 

Onhan minulla nyt hankittuna älypuhelin, jonka kanssa olen harjoitellut kuvaamista.  Sen kuvaominaisuudet eivät mielestäni vastaa kuitenkaan kameran ominaisuuksia.  Tai sitten en osaa vielä sitä hyödyntää oikealla tavalla.  Laitankin tähän kameralla kuvatun ohrapellon ja puhelimella kuvatun maiseman kävelylenkkini varrelta.  Kyllä niissä on eroa.


tiistai 7. elokuuta 2012

Ikäkysymys


Olen itse yhtä vanha kuin tämä räsymaton palanen.  Olenko siis vanha vai keski-ikäinen, siinäpä kysymys.  Pohdin muutenkin ikää ja siitä puhumista.  Urheiluselostajat usein mainitsevat iän, kun he esittelevät urheilijoita.  Ihmettelen usein mitä se liittyy mihinkään.  Silloin kun puhutaan lapsista, ikä on tärkeä.  Kehittyminen vie aikansa. 
Pohdin vanhus-sanaakin.  Ketä voisin sanoa vanhukseksi.  Mielestäni se liittyy enemmänkin olemukseen kuin ikään.  Joku voi vaikuttaa vanhukselta kuusikymppisenäkin, toista taas ei voisi sanoa siksi kahdeksankymppisenäkään. 
Ikä ei saisi olla rajoite minkään tekemiseen, ainoastaan halu tehdä.  Kuntoilua ja kilpaurheilua voi harrastaa niin kauan kuin jaksaa nousta ylös sängystä.  Samoin kaikkea muuta elämään ja harrastuksiin liittyviä asioita.


sunnuntai 5. elokuuta 2012

Uusin kuntoiluväline

Tilasin postimyynnistä uuden vaihtoehdon kuntoiluun.  Se yllätti positiivisesti.  Siihen sai suomenkielisen selostuksen, eikä jumppaaja ollut langanlaiha, vaan ihan tavallisen näköinen jumppari.  Ohjeet olivat aika simppeleitä, niitä pystyi seuraaman heti ensimmäisellä kerralla. 
Liikunta oli zumban kaltaista, ei ihan, mutta melkein.  Hintakin passasi, 8,95.  Ei tullut edes postimaksua.  Tilasin sen cdon.comista.  Voisin kuvitella tilaavani toistekin jotain sieltä.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Mustikoiden poimintaa

Housunpolvet ovat mustikan väriset kun konttaan metsässä.  Kyykkiä ei jaksa, eikä kumarrella suorin polvin, joten on kontattava.  Harmittelin, ettei tullut noukkuri mukaan, kun niitä mustikoita kuitenkin oli poimittavaksi.  Ilma on kaunis, vaatetus on silti pakko olla suojaava.  Metsässä on mustikassa minun lisäkseni hyttysiä, paarmoja ja hämähäkkejä.  Saattoi olla isompiakin eläimiä, mutta niistä viis veisaan.  Jos lähtee pelkäämään tuleeko karhu, käärme vai hirvi vastaan polulla niin marjat jäävät kyllä poimimatta.  Tällä marjastusreissulla löysin pari litraa mustikoita.  Ei niitä ihan joka paikassa ole, kevät oli niin kylmä.  Liikunnasta se käy tämäkin.  Pari tuntia kun metsässä liikkuu vaikka hitaastikin niin kaloreita kuluu.  Siinä vaiheessa kun mustikoita menee enemmän suuhun kuin astiaan, on aika lähteä kotiin. 
Litran verran löysin myös kanttarelleja, saa parit sienikastikkeet tehtyä. 

torstai 26. heinäkuuta 2012

Urheiluveikkaus

Urheiluveikkaukset vaativat asiantuntemusta ja ajan tasalla olemista.  Yllätyksiäkin sattuu ja jo häviäjäksi sanottu voi voittaa.  Tällaisessa veikkauksessa ei onni näyttele niin suurta osaa kuin lotossa.  Olen yrittänyt tutustua raviveikkauksen ihmeelliseen maailmaan.  Ensimmäiset veikkaukset tein kimppaveikkauksella ja arvaamalla, joten minun asiantuntemukseni on nolla.
Hevoset ovat uljaita eläimiä, jotka ovat toimineet ihmisten apuna töissä ja vapaa-ajalla.  Totopeli pyörittää isoja rahasummia viikoittain.  Maltti on valttia veikkauspeleissä.  Rahaa menee aina enemmän kuin tulee.  Nykyisin pääsee jo pienellä panoksella hevosen osuusomistajaksi.  Siinä tuntuisi kuin olisi oma hevonen juoksemassa.
Veikkauksen sivuilla pääsee veikkaamaan kaikenlaisia voittajia ja kilpailuita.  Ravivoittajia voi arvuutella eri sivulla.  Olympiakisatkin on saatettu alkuun, on taas jännä nähdä kuka siellä voittaa.

 Löysin hienoja hevoskortteja. Ne eivät taida olla ravihevosia, mutta hienon näköisiä.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kotijumppavälineet

Välineistäni on mennyt kiertoon kuntopyörä, jumppapallo ja stepperi.  Pyörä ei enää mahtunut, pallokin vei tilaa ja stepperi oli tylsä ja äänekäs, aivan kuin kurkkukipuinen ruisrääkkä.  Uusina hankintoina tai jäljelle jääneinä välineinä on kuminauha, voimisteluteline ja pari jumppadvd:tä.
Voimisteluteline on aika mukava vehje, sen voi virittää ovenkamanaan roikkumista varten.  Tosin se on niin matalalla, että isommilta ihmisiltä voi mennä päänahka rullalle.  Se on siis osan aikaa sängyn alla.  Siellä on vielä tilaa.  Kuminauhalla pystyy tekemään monenlaisia liikkeitä, hyvä lihaskuntoväline.  Jumppalevyt antavat mahdollisuuden ohjattuun jumppaan kotona.
Levyjä hankkisin lisää jos löytäisin jostain mukavia ja mukavan hintaisia.  Tavarataloissa on liian vähän valikoimaa.  Netisssä joitakin olisi kaupan, mutta parhaimmat ovat tietenkin kalliimpia.  Zumba-levyjä tarvitsee ostaa 4 kpl paketti, ainakaan minä en ole löytänyt muuta tarjontaa.  Olisi hauskaa jos olisi suuri kokoelma levyjä, niistä voisi aina valita mielentilaan sopivan.  Kirjaston levyt ovat usein lainassa eikä niitä voi pitää määräämätöntä aikaa kotona.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Soudellen

Soudussa saa koko keho liikettä.  Suomen pienissä järvissä ei tarvita moottorivoimaa juuri lainkaan.  Soutamalla ehtii tunnissa monen järven päästä päähän.  Tunnissa kuluu soutaessa kaloreita 200-600, riippuen tehosta. 
Me lähdimme sunnuntaiaamuna soutelemaan Siikaisten Hirvijärvelle.  Minä sousin myötätuuleen ja kumppani takaisin vastatuuleen.  Emme ihan koko järveä menneet päästä päähän.  Puolitoista tuntia reissussa meni ja ehdittiin pelastaa yksi karannut soutuvene, vedettiin se rantaan.  Vedettiin vähän pitkää siimaakin, mutta kalat loistivat poissaolollaan. 
Sateet olivat nostaneet veden pintaa, pienemmät saaret olivat veden vallassa.  Hirvijärven vesi on muutenkin mustaa, johtuen soilta tulevista vesistä.  Nyt vesi oli varmaan tuonut muualtakin maata.  Hieno aamupäivä silti viettää vesillä.



keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Hidas elämä

Liikkuva ihminenkin voi elää hitaasti.  Sateella, ikkunasta katsellessa tulee miettineeksi kaikenlaista.  Miten voi elää hitaasti kun maailma pyörii ympärillä hullun lailla?  Slow life eli suomeksi elämä hissun-kissun.  Hitaasti kiiruhtamalla on aina päästy hyvään tulokseen.  Ei ole oikoteitä hyvään kuntoon, laihduttamiseen tai parhaisiin urheilusuorituksiin.
Ruuanlaittokin voi olla hitaan elämän hyviä puolia.  Kaikki tehdään itse alusta asti, ei osteta puolivalmisteita..  Monellakaan ei ole mahdollisuutta kasvattaa itse ruokaansa, mutta kauppojen ja torien pöydät ja hyllyt notkuvat lähellä tuotettua ravintoa.  Lähiruokaa ei ole Norjassa kasvatettu lohi, joka perataan Kiinassa.  Valitettavasti minäkin aika ajoin sorrun ostamaan lohta.  Suomalainen ahven olisi hyvää, mutta kallista ostaa.  Onkimalla saisi halvempaa ja se olisi oivaa hitaan elämän opettelua.  Istuisi laiturilla tai veneessä ihaillen veden pintaa..  Kalat vain eivät ole samaan aikaan liikkeellä, eivät ainakaan isot ahvenet.  Särkiä, lahnaa ja pieniä ahvenia nousee.  Lokit saavat ainakin syödäkseen.
Hidas elämä voi johtaa onnellisempaan olotilaan jos se ei ole väkinäistä ja vastenmielistä tekemisen pakkoa.  Pieninä hitaan elämän tuokioina se maistuu parhaimmalta.  Kiireen keskellä niitä voi muistella ja suunnitella uusia.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Juomalla solakaksi?

Vesi on juoma, jota tarkoitan.  Asiantuntijat ovat laskeneet päivän juontimääräksi 1,5- 2 l.  Tietysti osa vedestä tulee ravinnosta.
Olen nyt viikon ajan lisännyt yhden litran tavalliseen juontimäärääni ja olen huomannut aineenvaihdunnan lisääntyneen.  Siis vatsakin toimii, eikä tarvita nimeltä mainitsemattomia jugurtteja.  Helppo ja halpa tapa.  Tosin uskon tasaantumiseen jos jatkan veden lisäjuomista.  Olen juonut aika vähän jonkun aikaa.  Pari lasillista heti aamulla ja n. litran verran pitkin päivää.
Amerikkalaistutkimuksen mukaan ennen ateriaa nautitut 2 lasillista vettä laihduttavat enemmän kuin ilman vettä.  Siinä voi olla se, että vesi täyttää mahaa eikä jaksa syödä niin paljon.  Sekin varmasti selviää kokeilemalla.  Ihmiset ovat erilaisia ja asiat voivat vaikuttaa eri tavalla. 
Liika vesi on rasitus munuaisille eli kohtuus tässäkin asiassa.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Puistojumppaa

Kirjurinluodon Lokkilavan edustalla tiistaisin tapahtuva puistojumppa keräsi tiistaina 50-60 naista jumppaamaan musiikin tahdissa ja minä olin yksi niistä.  Aurinko paistoi, ei kuitenkaan liian lämpimästi.  On hienoa, että Porin Naisvoimistelijat järjestävät vapaaehtoiseen maksamiseen perustuvaa jumppahetkeä.  Yksi euro on ollut tapana laittaa säästöpossuun.  Kaunis ilma lisää aina osallistujia.  Minä olen käynyt siellä jumppaamassa ainakin viisi vuotta. 
Jumppa ei ole liian vaativaa kenellekään.  Voihan sitä aina välillä höllätä jos tuntuu liian raskaalta.  Vaihtuvat ohjaajat ovat hyvä idea.  Ei kyllästy samanlaisiin liikesarjoihin.  Ainoa vähän negatiivinen juttu on ollut liian paljon käytettävä kuminauha.  En tosin ole joka kerta päässyt mukaan töistä johtuen.
Saisinpa vain itseni lähtemään talvellakin jumppasaleille.  Voimistelu pitää kropan vetreänä ja mielen iloisena.

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Viikon liikunnat

Sunnuntaista lauantaihin.  Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on arkirytmin opettelua.  Lomanjälkeistä mielen alennustilaa koetan hoitaa liikkumalla jos vaan jaksaisin, ehtisin tai ylittäisin laiskuuden suuren muurin.   Viikon ohjelma oli suurinpiirtein tällainen.

Sunnuntaina viikko sitten 45 minuuttia ripeää kävelyä metsätiellä.

Maanantaina ja tiistaina työmatkat pyörällä.  Puoli tuntia sivu, kaksi túntia yhteensä.

Keskiviikkona lasten liikunnan seuraamista yksi tunti.

Torstaina työmatka edestakaisin, yksi tunti.

Perjantaina matonpesua ja kasvimaan kitkentää mökillä 1,5 tuntia.

Lauantaina sadepäivän innoittamana venyttelyä mökin lattialla.

Näin kun jälkeenpäin ajattelee, niin onhan siinä monta tuntia liikkumista viikon sisään.  Oikeastaan ei kannata olla yhtään masentunut.  Ei aina tarvitse huhtoa sydän kurkussa vaan liikkua nautiskellen ja kuunnellen omaa jaksamistaan.



sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus löhöten

Juhannus meni melkein löhöten.  Yhden kerran kävin juoksulenkillä.  Kun antautuu syömään niin siitä on hankala lähteä lenkille.  Ulkona tuli oltua kauniiden säiden takia paljonkin.  Raitista ilmaa tuli siis hengitettyä.  Savun läpi osittain kyllä.  Oli pakko pitää savuvalkeata palamassa kun hyttysparvet änkeävät heti viereen jos ei ole jotain hyttystä vahvempaa.  Hyttysmyrkyistä en pidä, enkä niitä laitakaan iholleni koskaan.
Juhannus on kumma juhla.  Pitäisi syödä ja juoda.  Juhliminen alkaa olla meikäläiselle pakkopullaa.  Koitan olla juhannuksena edes vähän sosiaalinen ja keskustella ihmisten kanssa.  Mieli tekisi vain makailla riippukeinussa.  Soutelemassakin käytiin, minä istuin kyydissä.


maanantai 18. kesäkuuta 2012

Pyöräillen luontoon

Sain tänään houkuteltua itseni pyörälenkille.  Oli niin kaunis kesäaamu.  Vähän tuuli, ettei ollut liian lämmintä.  Kesä alkaa olla parhaimmillaan.  Onneksi en asu ihan keskikaupungilla, muutama polkaisu ja on kuin olisi maaseudulla.  Mielialakin parani monta astetta pyöräilylenkillä.  Pysähtelin nappaamaan muutaman kuvan Harjunpään joesta.  Se on kapea, näyttää kyllä ihan joelta eikä ojalta.  Vettäkin oli ihan mukavasti.

Muutama vuosi sitten tein pitempiäkin pyöräilylenkkejä.  Ne ovat jostakin syystä jääneet nyt tekemättä.  laiskuus vai ajan puute.  Täytyy kerätä kuntoa jaksaakseen katsoa kesän kisoja televisiosta.  Pian alkavat EM-kisat, siis yleisurheilun.  Jalkapalloa en oikein välittänyt katsoa.  Pyöräilystä vielä sen verran,ajatuksia suorastaan tulvii mieleen luontoa ihaillessa.


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Liikunta kirjoissa

Liikunnasta ja kaikista urheilulajeista yhdessä ja erikseen on kirjoitettu paljon.  Laitoin hakuja Bookyn sivuille ja sain juoksusta 78 ehdotusta, kuntoilusta 16 ja jumpasta 31 ehdotusta.  Kirjastossa käydessäni katselen usein myös liikunnasta ja hyvinvoinnista kirjoitettuja kirjoja.  Niitä on hyllykaupalla.  Olen niitä kyllä muutamia ostanutkin.
Tässä niistä eräs.  Siinä on ihan hyviä kuntoiluohjelmia, voimistelu-
ja venyttelyliikkeitä.  Perusjuttuja perusliikkujalle.  Kirjan mielestä kunnon kohotus onnistuu kotioloissakin.  Olen samaa mieltä.  Minä en lähtisi kotoa ollenkaan muualle jos olisi uima-allas, juoksumatto tai voimisteluohjaaja kotona.
Minun ei pitäisi enää ostaa yhtään kirjaa mistään aiheesta.  Hyllyt notkuvat meilläkin kirjoista.  Aina niistä kuitenkin löytää uusia juttuja tai muistuttaa jostain jo unohtuneesta.  Muisti kun on niin lyhyt. 
Kirjat ovat eräs keino saada sohvaperuna innostumaan liikunnasta. Ei ehkä paras, mutta keino kuitenkin.  Aina niistä voi jäädä alitajuntaan nakuttamaan halu lähteä liikkumaan ja näyttämään yhtä hoikalta ja hyvinvoivalta kuin mallit kuvissa.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Liikkuva ei sammaloidu

Puutarhan hoitoakin harrastavana sammaloituminen on tuttu sana.  Vanhenevana ihmisenä, vielä tutumpi.  Aamuisin on välillä jäykkä olo, eikä liikkuminen tunnu aina mukavalta.  Vauhtiin päästessä liikkuminen helpottuu.  Aivan kuin nivelet rasvaantuisivat liikkuessa. 
Mieli tekee liikkumaan, toinen puoli sanoo, en viitsi.  Vielä on voittanut liikkuvampi minä.  Ei ole väliä millä lailla liikkuu.  Mökillä ollessa liikkuminen on erilaista minullakin.  Klapien siirtely pinosta toiseen on mukavaa ajankulua ja tulee liikuntaa samalla kertaa.  Klapien järjestely on terapiaa. Puutarhan ja kasvimaan hoito on liikuntaa.
Kaikki liikunta hoitaa niveliä ja lihaksia.  Auttaa jaksamaan paremmin.  Pieni kipu liikunnan jälkeen on normaalia.  Iso kipu taas ei.  Sairaana ei tee mieli liikkumaan. 
Hapan maa on sammaleista.  Sammalkin on hienon näköistä paikassaan.  Toiset haluavat kivien pintaan sammalta ja oikein kasvattavat sitä.  Minä taas haluan kiven näkyvän.  Kivi on kaunis paljaaltaan.  Samoin nivelet ilman jäykkyyttä. 

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Viina on viisasten juoma

Miksi sitä ihmiset siis juovat.  Mökki- ja kesälomakausi on alkanut.  Olutta ja viinaa haetaan laatikkokaupalla laivoista ja tavallisista kaupoista.  Alkoholista haetaan hyvänolon tunnetta ja rentoutusta.  Eikä siinä mitään.  Se on toisinaan mukavaa ottaa muutama annos.
Ongelmaksi sen tekee jos se jatkuu seuraavana päivänä ja sitä seuraavana.  Yhtäkkiä on viikko mennyt humussa ja sumussa.  Mielestäni se ei ole mies eikä mikään tai nainen, joka ei krapulaa kestä parantelematta.
Viina on varmaan sen takia viisasten juoma, viisas pistää korkin kiinni ennenkuin se alkaa mennä alas kurkusta maistamatta.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kuntoiluohjelmat

Haeskelen silloin tällöin lehdistä ja netistä kaikenlaisia kuntoiluohjelmia.  Kivoja ja mukaviahan ne ovat, mutta, mutta... Niitä täytyisi noudattaa jonkun aikaa.  Vaihtaisi aina välillä ja tekisi jotain.  Nyt löysin aika kiinnostavan blogin Kirsin kuntopiiri.  Lisäsin sen lukulistaani, jos sieltä löytäisin innostavia harjoitteita.

Kesäjumpan sentään aloitin tällä viikolla.  Yhden euron maksulla saa osallistua puistojumppaan Kirjurissa.  Kaikki lajit ei kiinnosta.  Kahvakuulaan en oikein ole innostunut.  En ole  kyllä kokeillutkaan. 
Kuntoohjelmat vaativat lujaa tahtoa ja sitkeyttä.  Eivätkä salli tekosyitä.  Personal traineria jotkut käyttävät.  Siitäkään en pitäisi.  Taitaa olla pakko vain tyytyä itseohjaukseen.  Joskus laiskotellen ja toisinaan puskemalla hiki pinnassa eteenpäin.  Niin on hyvä minun mielestäni.
Ohjelmat vaativat lisäksi kirjaamista ja tarkkailua.  Sitä jaksan n. 3 viikkoa, sitten se lopahtaa.



 

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Mökkipyöräni

On Tunturi-merkkinen.  36 vuotta vanha.  Viisi vaihdetta ja käsijarrut, joista enää toinen on tallella.  Paras pyörä, mikä minulla ikinä on ollut.  Pyöräily on keveää ja joutuisaa.  Mäkisessä maastossa se on oiva kulkuneuvo.  Ei haittaa toisen käsijarrun puuttuminen.  Isosta mäestä saa hyvän vauhdin, vauhti toppaa seuraavaan mäkeen, eikä jarrua tarvita.
Pyörä on ollut minulla aikuisikäni.  Sillä on kuljetettu lapsi hoitoon, pyöräilty työmatkat, kauppamatkat ja kuntomatkat.  Se on ajalta jolloin vielä Suomessa tehtiin tavaroita.  Olen koittanut pitää sen ajokunnossa, en haluaisi siitä luopua.  Mökkipyöränä sillä on vierähtänyt aikaa parikymmentä vuotta.  Sinä aikana olen ajanut huonoon kuntoon parikin pyörää.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Lajien kirjo

Suomen  ja maailmanmestaruuskisoja järjestetään niin monessa lajissa etten niiden lukumäärää tiedä, enkä oikeastaan välitäkkään tietää.  Ihmeellisimpiä ja oudoimpia lienevät eukonkannon ja hyttystentappokisojen kaltaiset tapahtumat.  Unohtamatta suojalkapalloa tai umpihankihiihtokisoja.  Umpihankihiihtoa olen itsekin kokeillut.  En tosin kilpailumielessä vaan maaseudulla jossa ei ole valmiita latuja.
  Saappaanheitolla on jo perinteinen asema ainakin suomalaisessa urheilukesässä.
Suomalaiset ovat kekseliästä kansaa.  Saman voisi sanoa muistakin kansoista.  Kaikilla kansoilla on omat omituisuutensa esiteltävänä muille. 
Nurmihiihto on Wikipedian mukaan kesäinen muoto alppihiihtoon ja kehitetty alunperin alppihiihtäjien kesäharjoitteluun.  Tällaista en ole vielä nähnyt harjoitettavan Suomessa.  Muovimäestä kyllä hypätään mäkeä.
Bumerangin heittokisoja olisi mielenkiintoista seurata, etäältä.  Voisin kuvitella epäonnistuneen heiton menevän eri suuntaan mihin kuvittelee sen menevän.


Helteinen heinäkuu

Näinä helteisinä päivinä pitää päättää, mitä tekee vapaa-aikana.  Makaako reporankana sängyssä tuulettimen pyöriessä vai uskaltautuisiko pi...