keskiviikko 16. elokuuta 2017

Työssä ei kunto kohene

Luulisi, että fyysinen työ pitää yllä hyvää kuntoa, mutta näin ei ole tutkimusten mukaan.  Vaikka kuinka kävelisi työpäivän aikana 6000 askelta ja nostelisi raskaita taakkoja, niin kunto ei kohene vaan heikkenee.  Se on kummallinen juttu.  Tietysti raskaat toistuvat nostot lisäävät voimaa, mutta samalla rasittavat hartioita, niskaa ja käsiä.  Lihakset ovat koko ajan jännittyneessä tilassa.  Lihasten on päästävä palautumaan välillä.  Vapaa-aikana tehdyllä lihaskuntoharjoituksella ei ole pakkoa ja sen voi lopettaa koska tahansa.  Niin sen täytyy olla, en muuten sitä voi käsittää.



http://vintti.yle.fi/yle.fi/genreportaalit/portaali-1177.html?genre=terveys&osannimi=liiku_ja_voi_hyvin&jutunid=3103

Sen takia onkin tärkeää, että lähtee vapaa-aikana lenkille tai harrastaa jotain mukavaa liikuntaa.  Arkipäivinä kevyempää liikuntaa ja viikonloppuna raskaampaa.  


Mitenkähän mahtaa olla työkseen ihmisiä liikunnassa ohjaavat henkilöt?  Onko sekin osittain pakkopullaa työn merkeissä vai koheneeko heidän kuntonsa työn ohella.

Täytyy myöntää, että tänäänkin, vaikka kävelin ne 6000 askelta päivän aikana, tuntui päivän jälkeen luonnossa tehty lenkki rentouttavammalta, kuin kävely töissä käytäviä pitkin.

Vuoden 2017 Kokemäen Pitkisleiriltä otettuja kuvia. lapset osaavat nauttia liikunnasta.









tiistai 1. elokuuta 2017

Liikkuvaa elämää

Kesällä kansa liikkuu jaloin, veneillä ja autoilla.  Monenlaista liikennevälinettä tuli nähtyä Turun reissulla.  Kaunis oli ilma ja ihmiset iloisia.  Ilman mitään erikoista tarkoitusta olimme liikkeellä.  Autoilimme mekin ja vähän kävelimmekin.  Haistelimme meri-ilmaa ja seisoimme rannalla lämpimässä tuulessa.  Oli oikein mainio sää kesäretkeen.

Aina ei tarvita päämäärää ja tarkoitusta matkallelähtöön.  On vain hauska katsella ihmisiä ja heidän toimiaan.  Toiset tekevät ja toiset katselevat.

Toisinaan matkoilta saa vinkkejä ja ideoita.  Kansantanssiin en taida silti ryhtyä, vaikka sanotaan sitäkin voida koittaa kerran elämässään.  Kiva sitäkin pyörintää oli katsella.



Veneily olisi mukavaa tai museoautot.  Kalliita harrastuksia molemmat.  Katselu ei maksa mitään.  






Veneitä löytyy suurta ja pientä, moottorilla tai purjeella varustettuna.






Taidan silti pysyä jalkanaisena ja uimarina.  Kaikissa kulkuneuvoissa on vähän sitä vikaa, ne käyvät kalliiksi, eikä niissä saa tarpeeksi liikuntaa.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mökin penkiltä

Mukavalla säällä on hauska istuskella penkillä ja hengitellä raikasta ilmaa pitkän työviikon päätteeksi. Kylmät päivät ovat rajoittaneet ulkona istumisen nautintoa.  Ruoho on kosteaa kylmänyön jälkeen ja ainoat jalkineet ovat sopivat, saappaat. Kunhan ilma lämpenee saatan ne riisua.
Lepopäivä on tarpeen hektisen elämän keskellä. Ruuhkavuodet on jo kaukana takana päin, mutta itse tehdyt kiireet rasittavat. En osaa päästää irti tekemisestä. Monet ihmiset lähtevät retriittiin hakemaan rauhaa ja hiljaisuutta.  Mökillä se löytyy hakematta, kun vaan asettuu lepoasentoon ja antaa ajan kulua.


Puhelimen tai tabletin voi ottaa mukaan pihalle jos ei voi ilman olla. Seuraavalla kerralla sen voi jättää sisälle. Pikkuhiljaa rauhoittuu kuuntelemaan luonnon ääniä, eikä kaipaa mitään muuta. Vaikeaa se on kaupunkilaiselle, joka on tottunut äänisaasteeseen ympärillään.





tiistai 11. heinäkuuta 2017

Aurinkoa ja käärmeitä

Viimeinkin tuli talviturkki heitettyä järveen.  Vieläkään vesi ei ollut lämmintä , kuin pinnasta. En siellä kovin kauan viihtynytkään.  En ole auringonottoihminen.  En jaksa maata auringossa kovinkaan kauaa.  Tulee hiki ja paniikki iskee.  Onnekseni olen sentään saanut ihon, joka ei hevillä pala, mutta ei helposti rusketukaan.  Olen aina se kalkkilaivan kapteeni, kun en jaksa ja viitsi makailla.

Minun ei tarvitse aurinkovoidetta levitellä, ainakaan suurilla suojakertoimilla.  Toiset ruskettuvat helposti, ei tarvitse kuin ovesta kurkata.  Ruskettuminen ja varsinkin palaminen ei ole terveellistä, melanooma uhkaa.

Metsäteillä liikkuminen on mukavampaa kuin makailu pihassa.  Metsä antaa suojaa auringolta, on viileämpi lenkkeillä.  Siellä tosin on seuralaisia, hyttysiä ainakin ja joskus voi tavata isompiakin eläimiä.  Minäkin ohitin pari käärmettä, kyyn ja rantakäärmeen.  Ne eivät minua uhanneet, makoilivat vain auringossa tien sivussa.

Kyykäärmekään ei tee mitään jos sitä ei uhkaa.  Se tarkkailee kulkijaa ja tuikkaa myrkkynsä nopeasti.  Aina kannattaa olla varuillaan.  En silti rupea niitä tappamaan.  Niillä on ihan yhtä suuri oikeus kulkea tiellä kuin minullakin.

Ihmettelin vähän mitä rantakäärme tekee metsätiellä, mutta onhan siellä isoja ojia, missä se voi uiskennella.  Se on vaaraton ihmiselle.



sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Seinäjoella Farmarissa

Kesän tapahtumissa käyminen on kestävyysurheilulaji.  Kolme tuntia lämpimässä säässä vaatii kuntoa.  Harvoin lähtee kolmen tunnin kävelylenkille noin vain.  Se voisi olla hyvinkin terveellistä jos ei poikkeilisi kojuilla, joissa tarjotaan ilmaiseksi jotain syötävää.  Muutamat makkarat, mehujäät ja karkit täytyy käydä nappaamassa, kun ilmaiseksi saa.

Tässä on samassa paketissa liikunta, huvitus ja mielen iloiseksi tekeminen.  Ei kaikkea pidäkään tehdä hyötymielessä.  Aina pitää löytyä hiukan seikkailumieltä ja poiketa paikkoihin, jotka eivät kosketa aivan omaa ajattelumaailmaa.  En tiedä mikä maaseutunäyttelyssä kiehtoo, mutta niissä on mukava käydä.  Ihmetellä isoja eläimiä, koneita ja paljoa muuta näyttelyyn tuotua tavaraa.  

Paljon sielläkin on kaikenlaista krääsää, kuten muissakin tapahtumissa.  Ihmiset niitäkin kauppaamalla elävät.

Hevoset ovat kauniita ja uljaita eläimiä.  Niitä on ilo katsella.



Lehmät ovat hyvin hoidettuja.  Ei huonosti hoidetuista eläimistä ole hyötyä kenellekään.




Maaseutu on meitä jokaista lähellä, tahdomme tai emme.  Sieltä tulee meidän ravintomme ja siellä on hyvä hengittää.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Polvi vaivaa

Silloin alkaa harmittaa kun joku, pienikin vaiva estää tai rajoittaa liikkumista.  Jalkojen hyvinvointi ja kivuttomuus on tärkeä osa liikunnan iloa.  Kun polvi pettää tai nilkasta juilii, ei halua lähteä liikkumaan.  Ensin on pakko levätä suurin kipu pois, mutta jatkossa on lähdettävä pienillä askeleilla eteenpäin.

Omalle kohdalle sattui jostain käsittämättömästä syystä polven nuljahdus, siis kotona.  En tehnyt mitään ihmeellistä, liikahdin sivusuunnassa ja polvi oli väärässä asennossa.  Kävelemään pystyy, mutta polven koukistaminen tekee kipeää.  Noin helposti vammautuminen tapahtuu. Vammaa pitää seurata, hoitaa kylmällä ja särkylääkkeellä.  Jos vamma pahenee tai alkaa kerätä nestettä, on pakko lähteä lääkärin vastaanotolle. 

Miten sitten voi liikkua?  Pyöräileminen ei käy, eikä juokseminen, joten vaihtoehdoksi jää käveleminen tasaisella maalla.  Parempi sekin kun ei mitään.



Polven vaivat saattavat olla pitkäaikaisia ja niihin kannattaa suhtautua vakavasti.  En kuitenkaan halua ryhtyä makailemaan ja odottelemaan, siinä voi lihaskunto äkkiä rappeutua.  Pieni liike pitää aineenvaihdunnan liikkeellä vammautuneessa kohdassakin.




torstai 25. toukokuuta 2017

Vapaus liikkua

Kevätaamun raikkaus ja lenkkipolku, mikä sen parempaa liikkuvalle ihmiselle.  Pitkän ja pimeän talven jälkeen auringonpaiste pistää metsän hohtamaan.  Vihreä väri lisääntyy hurjaa vauhtia.  Hölkän vauhdissakin ehtii ihailemaan kukkivia valkovuokkoja ja kuunnella lintujen iloista sirkutusta.  Käkikin kukkui ja kukkumiskertoja laskin olevan kymmeniä.  Ei siis mitään huolta huomisesta.  

Suomalainen vapautuu keväällä luontoon.  Pimeässä pirtissä istuminen saa riittää.  Nyt on lähdettävä ulos niin kauan kun säät ovat näin upeita.  Oma kissanikin haluaa ulos vapauteen.  Häkkikin rakennettiin ulkoilua varten, mutta katto jäi vähän hölläksi ja sieltä vaan kissa kampesi itsensä ulos.  Olisi pitänyt antaa sille nimeksi Papillon.


Meillä suomalaisilla on hyvin asiat kun on jokamiehen oikeudet.  Voi mennä vapaasti metsään liikkumaan, kukaan ei tule vaatimaan liikkumislupaa.  

Liikunta on halpaa jos ei tarvitse huippuvarusteita.  Metsässä ei kukaan näe onko lenkkarit tämän vuoden mallia vai onko varusteet viime vuosituhannelta.