maanantai 22. heinäkuuta 2019

Juoksuohjelmat

Koetan taas herätellä uinahtelevaa hölkkäintoani.  Löysin mukavan melkein nollasta lähtevän juoksuohjelman.  Olisin voinut aloittaa muutaman viikon alkua pidemmältä, mutta halusin aloittaa ihan alusta.  Siinä on kenties tarkoitus opettaa säännöllisyyteen liikunnan suhteen. Näin hellepäivinä pitemmät lenkit ovatkin raskaita.

Se on luultavasti julkaistu monella sivulla, minä löysin sen Porin sivuilta nimellä juoksuohjelma.  Eihän sitä tarvitse orjallisesti noudattaa.  Voi vaihtaa päiviä oman halunsa mukaan, tai tehdä jotain enemmän tai vähemmän.

Laitoin ensimmäisillä kerroilla oikein ajastimen käyntiin, että varmasti suoritan päivän minuutit juostessa.  Huomasin kuitenkin kelloa vilkaistessani ettei se välttämättä ole tarpeen.  Ei kannata sen suhteen kerätä paineita.




Juoksuohjelmia löytyy moneen makuun.  On nollakuntoisille tarkoitettuja ohjelmia, tavalliselle lenkkeilijälle pitempiä matkoja haluaville ja urheilijoille.  Halu kasvaa syödessä, miksi ei juostessa.  Ensin on vain laitettava tossut jalkaan ja lähdettävä ulos.  Vaikka liikunta ei pelkästään laihduta niin hyvä apu siitä on siinäkin touhussa.







keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Poluille kävelemään

Kävelylenkki metsään tai puistoon selventää ajatuksia.  Kävellessä voi käsitellä mielessään keskeneräisiä töitä, suunnitella tulevia tai vain kerätä jaksamista arkipäivään.  Polulla kävellessäni kauniina hiljaisena aamuna nämäkin totuudet pyörivät päässä.  En tarvinnut kuulokkeita kauniille musiikille.  Oksilla käki kukkui ja rastaat raksuttivat.

Metsäniitty
 Ohdakeperhonen on tehnyt pitkän matkan Suomeen jatkamaan sukua.  On vähän kalpea matkan rasituksista.
Ohdakeperhonen



Suomen kesä on pian ohi ja nyt kannattaa nauttia luonnosta ja rauhallisesta liikunnasta.  Rauhallinenkin liikunta kuluttaa kaloreita ja antaa mielenrauhaa.  Tietysti muutaman juoksuaskeleenkin voi ottaa jos ei pysty itseään hillitsemään.

Kesällä voi ottaa kepeämmin niin liikunnassa kuin syömisessä.  Kaikki ihanat herkut kypsyvät kesän kauniissa auringossa.  Uusia perunoita, mansikoita ja paljon paljon muuta.




sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kevään havainnot lenkkipolulla

Kevätkukkia ihaillessa tulee käveltyä pitempikin lenkki. 10500 askelta on jo hyvä saavutus. Turhankin lämmin kevätpäivä sai minut lähimetsään kävelemään.  Hempeä viherrys näkyi koivuissakin, mutta vuokot olivat ryhtyneet jo kukkimaan.



Jos ei allergiasta kärsi niin kevät on mitä mainioin aika aloittaa tai jatkaa kuntoilua.  Vielä ei ole hyttyslaumoja riesana ja polut ovat kuivuneet lämpimien säiden ansiosta.  Mäkisessä maastossa pääsee hikeen ihan kävelemällä.


Lintujen kevätkonserttia kuunnellessa maistuu kävely ihan eri tavalla kuin räntäsateessa.  Mäen ei tarvitse olla jyrkkä, kun se on vaan tarpeeksi pitkä.  Kaikki aistit saavat osansa.  Sopivalla rasituksella ehtii havaitsemaan paljon hienoa ympäristöstä.  Jos ottaa liian lujan vauhdin, ei ehdi kuin hengittää liikunnan tahtiin.  Toisinaan sekin on ihan mukavaa.


Pellot ovat vielä tyhjiä ja avaria.  Seuraavan kerran ohi mennessä siellä voi jo olla kasvustoa.  Keväällä tapahtuu asioita nopeasti.  Nämä maisemat ovat aika lähellä kaupunkia.  Maaseutua kaupungissa.  Monessa paikassa ei tarvitse astua montaakaan askelta, kun kaupunki vaihtuu maaseuduksi.  Se on mielestäni rikkaus.

Kävelylenkkini päättyvät usein rautatiehen, joka ei ole käytössä.  Sitä käyttävät kulkutienään lenkkeilijät ja ratsastajat.  Kesällä saattaa kulussa olla resiinat, mutta aika harvakseen.




tiistai 26. maaliskuuta 2019

Ulos tuulista huolimatta

Pitkään on polkupyörä saanut seistä varastossa odottamassa.  Tänään pumppasin kumit täyteen ja lähdin lenkille.  Kylmä tuuli vielä puhalteli ja vastatuuli vielä.  Ihan vanhasta muistista polkeminen kävi.  Se oli testilenkki, miten onnistuu pyöräily pitkän ajan päästä.  Käsiin otti enemmän kipeää kuin takapuoleen.  

Mukavalta se silti tuntui.  Sain uusvanhan tavan liikkua.  Pääsee pitemmälle kotiovelta kuin kävellen.

Tuulet ovat nyt puhaltaneet monta päivää.  Oikein myrskyksi yltyi viikonloppuna.  Mereltä lännestä puski aallot kohti rantaa.  Myrskyä on aina hauska katsella, kun itse on turvassa rannalla.  

Säät eivät saisi kahlita liikkujaa.  Sinne vain mukaan ja vaatetta päälle.  Säitä ei voi kukaan muuttaa.  

Olen joskus miettinyt, onko yhtä terveellistä ulkoilla kylmässä säässä tai uida avannossa.   Ei se ainakaan huonompaa voi olla jos huolehtii vaatetuksesta.  Avannossa ei voi pitää asusteita.  Siellä ei kylläkään olla kauaa.

  Sepelvaltimotautia sairastaville kylmä ei sovi.  Terveet henkilöt voivat sitä harrastaa.








sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Kävellen kaupungilla

Jos ei mitään muuta liikuntaa voisi harrastaa niin  aina voi lähteä kävelemään kaupungille.  Niska voi tulla jäykäksi, kun katselee ylös rakennusten ulkonäköä.  Monissa kaupungeissa on vanhoja rakennuksia paljon.  Porissakin niitä on jonkun verran.  Toivottavasti niiden kuntoa tarkkaillaan ja kohennetaan, kun on tarvetta.  Sellaisia ei enää rakenneta missään.  Ne ovat kestäneet vuosikymmeniä ja toiset ovat päässeet vanhemmaksikin.

 Tämä talo on suojeltava rakennus Isolinnankadulla.  Vielä se on liikekäytössä.  

Kauniita tiilirakennuksia ei kovin paljon ole.  Se ansaitsee  suojelunsa.  

Uudet rakennukset ovat harmaita ja laatikkomaisia, niillä ei ole sielua.
Porin kaupungintalon tuntee ulkonäöltä moni.  Se on kaunis ja persoonallinen.  Työntekijät ja valtuutetut ovat ehkä mielissään kulkiessaan noin kauniista ovesta sisään.


Raatihuone on paikkakuntakortteihin eniten kuvattu rakennus.  Uljaana se seisoo mäellä vieläkin

Entinen Suomen Pankki sai onneksi uudet toimijat.  Se on aina sääli jos kauniit rakennukset jäävät tyhjilleen ilman asukkaita, ilman hoivaa.  Siinä ne sitten rapistuvat.


Kirjoistakin näitä rakennuksien kuvia voisi katsella, mutta kävellen pääsee katsomaan mittasuhteita ja vaikuttavuutta.  Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

tiistai 12. helmikuuta 2019

Ruokavalioon muutoksia

Juhlakaudesta on päästy eroon ja olisi taas aika siirtyä kevyempään ruokavalioon.  Omakohtaisesti voin sanoa, vaikeaa on.  Makeat välipalat, pullat ja muut kaloripommit ovat niin hyviä. Ruuan tai iltapalan jälkeen käsi hamuaa automaattisesti löytääkseen jotain makeaa.  Ruuatkin ovat olleet todella raskaita ja huonosti sulavia.  Tänään kehittelin kalakeiton, joka ei ehkä ole niin raskasta, kuin rasvassa paistetut pihvit.  Tietenkin määrää on suotavaa pudottaa.

Kaikki mitä keittoon lisätään antaa enemmän makua.  Pakastimeen oli laitettu kokonaisena ostetun kirjolohen ruodot, ne antavat hyvän maun.  Pieni pala haukea löytyi myös pakastimesta.  Haukea pidetään kuivana ja mauttomana kalana, mutta minä pidän siitä sekä paistettuna, että keitettynä.  Ruokahävikkiä ei tule, kun käyttää kaikki ainekset.

Kirjolohi-haukikeitto

n.6 dl vettä
lohen ruodot tai pieni pala lohta

Keitetään ensin ruotoja muutama minuutti, otetaan kattilasta ja perataan ruodoista niihin jäänyt liha.

Liemeen laitetaan.

2 kalaliemi- tai kasvisliemikuutiota tai suolaa maun mukaan
2 pientä porkkanaa ja purjopala paloiteltuna

Keitetään 5-10 minuuttia, lisätään 

4-5 perunaa paloiteltuna
n. 200 g  haukea paloiteltuna
lohenpalat
tilliä

Näinkin keitto on hyvää, lisäsin vielä 1 dl pippurikermaa.  Keitetään kypsäksi ja nautitaan esim. ruisleivän kanssa.

Kuntoilija tarvitsee ravitsevaa ruokaa jaksaakseen liikkua.  Ruuan ei mielestäni aina tarvitse olla superkevyttä, kunhan muistaa, että määrät ovat pienempiä.

Sitä olen omaan kalloonikin koittanut takoa.  Silloin tällöin ruokailu menee överiksi.  (usein)
 Talven hankia on vielä jäljellä.  Toivottavasti ne eivät vielä katoa. Kerrankin tänne tuli oikea talvi, siitä haluaisin nauttia ihan huhtikuulle saakka.  Vielä ehtii hiihtämään.  

Tiukka ruokavalio olisi parempi, mutta elämässä pitää olla jotain nautittavaakin.  Ei aina voi olla niin tiukkapipoinen ruuan suhteen.  Olenhan kuitenkin kuntoilija, jolla ei ole erityisiä tavoitteita.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Työturvallisuus kärsii väsymyksestä

Työpaikallani oli kysely työturvallisuudesta.  Kaikki muut asiat olivat suurinpiirtein ihan ok ja olin samaa mieltä kysyjän kanssa, mutta havaitsin itse, että vastasin väsymykseen ja työn raskauteen liittyviin kysymyksiin erilailla kuin aiemmin.  Monissa muissakin työpaikoissa on työtahti kiristynyt, eikä vapaalla ehdi palautua työn rasituksista.  

Liiallinen väsymys, jos se menee ihan uupumuksen rajoille, voi aiheuttaa vaaratilanteita työssä.  Varsinkin jos työskentelee koneiden kanssa.  Aina ei tarvitse olla kysymys autolla ajosta tai muista kuljetusvälineistä.  Jos on monta asiaa mielessä, mitä pitäisi hoitaa, joku unohtuu.  

Tarkkuutta vaativissa töissä saattaa olla kysymys toisen hengestä esim. potilastyössä.  

Jos töiden jälkeen ei jaksa muuta kuin huilailla, silloin voi olla jo kysymys liiallisesta väsymyksestä.  Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen ei pitäisi olla uupunut.  Tietysti jos rankat työpäivät jatkuvat päivästä toiseen ja viikosta toiseen, jokainen uupuu ennen pitkää.  n.25% suomalaisista kokee työuupumusta.


https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/

Kun uupuu työstä, siitä ei selviä enää pelkästään nukkumalla.  Asia pitäisi ottaa käsittelyyn jo paljon aiemmin.  Minulla on sikäli hyvin asiat, että eläkeikä on jo aika likellä.

Liikunta on minua auttanut jaksamaan ruumiillista väsymystä.  Kaikenlaiset mieltä nostavat harrastukset ovat avainasemassa väsymyksen torjunnassa.


Juoksuohjelmat

Koetan taas herätellä uinahtelevaa hölkkäintoani.  Löysin mukavan melkein nollasta lähtevän juoksuohjelman.  Olisin voinut aloittaa muutama...