sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Luontoa ja historiaa

Ajeltiin aikamme kuluksi Ellivuorelle ja käveltiin hienossa lumisessa metsässä.  Katseltiin muiden laskemista mäessä ja ihailtiin maisemia.  Ellivuori on sen verran sivussa Pori-Tampere tieltä, että sinne on oiken mentävä ja hyvä oli, että mentiin.  Pikkupakkasessa posket punertuvat ja happi kulki keuhkoihin, kun kävelimme Pirunvuorelle ylös.  Pieni historiantuntikin siitä tuli.  Kivilinnaan ei näin talvella pääse, mutta kylttejä lueskelimme, linnasta ja sen rakentamisesta.



Luonto oli paljon lumisempi mitä Porissa.  Lumi on kaunis elementti, joka peittää ja parantaa maisemaa.  Metsässä ei paljon ihmisiä näkynyt vaikka hienot ladut oli tehty ja kävelemäänkin pääsi hienosti.



Lumetukset olivat osassa mäkiä vielä käynnissä, mutta toisissa mäissä kävi vilske.  Minua ei ole ikinä kiehtonut laskeminen.  Olen sen verran pelkuri, pelkään laskea hiihtolatujen mäistäkin jos on liian mutkainen.



Alue vaikuttaa mukavalta talviurheilupaikalta.  Siellä on kai makuupaikkojakin tarjolla ja karavaanareiden alue.  En tutustunut tarjontaan, kun olimme vain käymässä.  Kiva reissu kaikenkaikkiaan.  Vähän erilainen sunnuntaipäivä


lauantai 5. tammikuuta 2019

Vuosi alkuun

Uusi vuosi ja uudet kujeet.


Uutta vuotta on taas lähdettävä elämään ja tarkkailemaan monelta kantilta.  Mihin on keskitettävä kaikkein suurin tahto ja voimat.  Tasapaino kaikkien tekemisten suhteen olisi ihanteellinen olotila.  Siinä on tekemistä näinkin vanhalla tyypillä.  En ole sitä vieläkään oppinut.

Liikkuminen kuuluu aina tekemisteni valikoimiin, siitä ei tarvitse sanoa kahta sanaa.  Lupauksia en ole tehnyt tulevalle vuodelle.  Se ei oikein kannata jos ei pystykään lupausten pitämiseen, niin pettymys on suuri.  Yleensä lupausten kohteena on liikunta, laihdutus tai terveellinen ruoka. Liikuntaan en tarvitse lupausta, laihduttaa tietenkin pitäisi ja terveellistä ravintoa pitäisi  harrastaa.  

Hyvän mielen saaminen ja hieno olotila on kuitenkin perimmäinen tarkoitus kaikelle tekemiselle.  Siinähän on ratkaisu kaikkeen tekemiseen.  Sitä on tehtävä, mistä tulee iloiseksi.  Työ, terveys ja elämä sisältää kaikki mitä tarvitaan hyvään elämään.  No, ilman rahaa ei tule kukaan toimeen, mutta aika pienellä summalla pärjää, kun on taloudellinen.

Pian alkaa taas aurinkoiset talvipäivät ja luntakin on tullut ihan kivasti, hiihtolenkit odottavat.  Elämää on edessä, paljon takana.  Kohtuullisuus kaikessa on edelleen hyvä viisaus.

Siinä tulikin ainakin itselleni sopivia ajatuksia.




lauantai 29. joulukuuta 2018

Hitaasti kiiruhtaen

Hitaasti kiiruhtaen pääsee parhaaseen tulokseen laihdutuksessa ja liikunnassa.  Olen aina ihmetellyt televisio - ohjelmia, joissa lihavia ihmisiä koetetaan saada aloittamaan laihtuminen ja liikunta.  Ei lähdetä mitenkään hitaasti liikkeelle vaan liikunta on heti täysillä menoa ja ruuista heti kaikki lihottavat ruuat pois.    Toisille se voikin sopia näin, mutta ei kaikille.

Aakkosista on lähdettävä liikkuminen ja laihduttaminen.  Alussa ainakin, pitkäkestoiset liikuntahetket kuluttavat energiaa paremmin, kuin yhtäkkiset lihaksia rasittavat temput. Kaikilla on nopeita sekä hitaita lihassoluja.  Mitä sitten alkaakin kehittämään.  Kaikki eivät pysty kaikkeen. Maratonin juoksijat ovat erinäköisiä, kuin sadan metrin juoksijat.  Isoilla lihaksilla ei jaksa tehdä pitkää juoksulenkkiä yhtämittaa.


Siitä ollaan toki montaa mieltä kumpi laihduttaa enemmän hidas vai nopeatempoinen liikunta.  Oleellista on liikunnan määrä ja ravinnon saanti.  Pääasia on, että liikunta on säännöllistä.  Kaiken minkä syö, täytyy kulua.  Jos laihduttaa, on syötävä vähemmän.  Kaikki on yksinkertaista, kun sen vain saa itselleen selväksi. Minulle sopii hyvin pitkäkestoinen liikunta, jota maustan välillä nopeatempoisilla harjoituksilla.  Nautin pitkistä kävelylenkeistä ja pyöräilyretkistä.  Samoin uin mieluummin hitaasti 1000m, kuin temmon täysillä altaan päästä päähän.

 Mihin sitten menee läski joka katoaa.  Tutkijat alkavat päästä siitä yksimielisyyteen.  Läski lähtee kropasta keuhkojen kautta hengitysilmaan ja neste normaalien reittien kautta. 




 Kissallani on enemmän nopeita lihassoluja kuin hitaita.  Se kiihdyttää liikkumisen nopeasti nollasta sataan ja jaksaa jonkun aikaa, kunnes väsyy ja nukahtaa keräämään voimia.


perjantai 14. joulukuuta 2018

Sauvakävelyllä koko keho kuntoon

Tämän linkin takaa löytyy artikkeli, jonka mukaan sauvakävely on tehokkaampaa kuin kuntosaliharjoittelu.  Se riippuu paljolti tehosta, millä harjoitellaan.  Olen kyllä samaa mieltä sauvakävelyn hyvästä tehosta koko keholle.


https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/laaketiede/sauvakavely-on-tehokkaampaa-kuin-kuntosalitreeni-varsinkin-jos-olet-keski-ikainen-ylipainoinen-mies-kertoo-suomalaistutkimus-6737976

Tein jo yhden siirron sauvakävelyn suhteen.  Laitoin sauvat autooon, jotta voin ottaa ne käyttöön vaikka työpäivän jälkeen pienelle lenkille.  Se ei ole niin rankkaa, etteikö sitä voisi raskaahkon työpäivän jälkeen harjoittaa.  Ulkoilu tekee aina hyvää.

Sauvakävelyä voi harrastaa missä vain, kuten kävelyä ilman sauvoja.  Siinä on se hyöty, että liikettä saavat myös hartiat ja kädet.

Luin tuosta artikkelista aineesta nimeltä irisiini.  Siitä on tutkimuksissa vähän ristiriitaisia tuloksia.  Liikunta kuulemma lisää irisiininiä kehossa ja lisää hyvää ruskeaa rasvaa.  Jokainen voi uskoa mihin haluaa, liikunta on parantavaa kuitenkin, oli aine mikä tahansa.



Kokonaisvaltainen liikunnallinen elämä on ihmisen paras tae terveelliseen elämään.  Pelkkä terveellinen ruoka ei auta, ihmisen on myös hyvä liikkua oman mielenkiinnon ja kunnon mukaan.  Sauvakävelyllä pääsee hyvin alkuun jos ei ole aiemmin harrastanut liikuntaa.  Kun lumi vihdoin tulee kädet ovat jo kunnossa hiihdon aloittamiseen.


lauantai 1. joulukuuta 2018

Vaihtelevaa säätä

Ensin tuli lumi, sitten se suli.  Sitä se on nykyään.
 
Vaikka sen tietää ettei näillä alueilla ole tullut talvea, kuin tammikuussa vähäksi aikaa, niin toivo elää aina.  Suomalainen pitää useimmiten talvesta.  Niitäkin on, jotka lähtevät etelään, minä en kuulu niihin.

Talvi talvena ja kesä kesänä.

Talviurheiluvälineitä kaupittelevat eivät oikein uskalla varastoida suksia ja pulkkia kuin malliksi.  

Tänä vuonna on Lappikin vielä ollut melkein lumetonta, turismikin kärsii.   











Valoilla saa hiukan piristettyä mustaa maisemaa.  Eivät nekään oikein säväytä, kun pimeys valtaa ympäristön.  Liikuntakin täytyy suunnitella sään mukaan.  Satakunnassa ei kannata suunnitella hiihtoretkeä, kuin samalle päivälle, lumi voi sulaa aamuksi.

Olen syksyn käynyt kuntosalilla, 20 kerran kortti tuli käytettyä.  Lisää en ostanut.  Ihan mukavaa vaihtelua se oli.  Uintiranneke tulee nyt enemmän käyttöön.  



Kävelylenkilta tulin juuri äsken ja ihan mukavalta sekin tuntui tuulisessa säässä.  Sade oli sentään lakannut.  Liikunta pitää pitää yhtä vaihtelevana kuin sää.  Pitää lisätä vaatetta päälle kun on kylmempää ja liikkua jaloilla, kun suksia ei voi käyttää.

Säästä ei kannata kiukutella sen enempää, kun ei sille mitään voi.  Ilmaston muutokset ovat jotenkin käsittämättömiä.  Jotakin tavallinenkin ihminen voi tehdä omassa elämässään, mutta isot päätökset ja teot ovat valtiotason tehtäviä.





 Liikkuva ihminen vain liikkuu ja ihailee maisemia säästä huolimatta.  Ei  kaikkia maailman murheita kannata kantaa pienillä olkapäillä.  Siitä seuraa vain isompia murheita.




torstai 15. marraskuuta 2018

Päkiä - vai kanta-askel

Kumpi askellus on parempi?  Olen tottunut juoksemaan päkiäaskeleella, se tuntuu kevyemmältä.  Kokeillut olen kanta-askellustakin, mutta se tuntuu ainakin vielä tössyttelyltä tai hiipimiseltä. Pitkän matkan hölkässä tai ratajuoksussa kanta-askel on asiantuntijoiden mukaan voimia säästävää.  Minä en kovin pitkiä matkoja enää juokse tietä pitkin.  Maastossa mäkiä hölkätessä päkiäaskel on mielestäni parempi.  

Kuntosalilla olen tänä syksynä juoksumatolla kokeillut kanta-askellusta.  Ääni askeltaessa on hiljaisempi.  Juoksuaskeesta johtuen eri lihakset ja jänteet ovat käytössä.  Kuten seuraavassa artikkelissa kirjoitetaan.  Siinä pohditaan eri juoksutyylejä ja -tapoja.


https://yle.fi/uutiset/3-9238118


Kenties parasta kuntoilijalle olisi hölkätä molemmilla tavoilla vuorotellen, joutuisi useampi lihasryhmä koetukselle.  Pääasia kuitenkin on, että lähtee lenkille.

Kävelystä kaikki lähtee liikkeelle.  Kävelyssä kanta-askel on normaali etenemistapa.  Tuntuisikin hassulta päkiöillä kävellä. 

 Jossain vaiheessa tuli käyttöön termi voimakävely.  Se ei ole varsinaisesti kilpakävelyä vaan reipasta kävelyä johon otetaan kädetkin mukaan.  Jos ei pysty juoksemaan tai hölkkäämään voi lähteä reippaalle kävelylle omien voimien mukaan.


Marraskuusta voi nauttia, kun ei anna ilmojen masentaa.  Ulkona on paljon katsottavaa.








lauantai 10. marraskuuta 2018

Isäni, penkkiurheilija ja kalamies

Nyt jo edesmennyt isäni oli intohimoinen penkkiurheilija ja kalamies.  Hän ei lähtenyt katsomaan otteluja tai muutakaan urheilua, mutta seurasi televisiosta lähes kaiken mitä tuli, toiset kahteen kertaan.  Viimeisinä aikoina hän ei pystynyt jääkiekosta seuraamaan enää kolmatta erää jos oli tiukkaa, otti niin sydämestä.  

Kalastaminen oli hänellä myös verissä.  Tuli kalaa tai ei niin vesille oli päästävä.  Kesällä veneellä ja talvella pilkille.  Ahvenia ja haukea tuli syötyä useita kiloja minunkin lapsuudessani.  Hyvältä ne maistuvat vieläkin suussani, joten oppi on mennyt perille.

Jaan penkkiurheilun lisäksi isäni kanssa innostuksen lukemiseen.  Hän oli siinäkin mestarisluokkaa,  määrässä ainakin.  



Kirjoitin pari vuotta sitten isästäni toisenkin kirjoituksen, jonka laitan tähän.  Vaihdoin vaan päivämäärän.  Olen edelleen samaa mieltä:

Isänpäivä

Isänpäivänä en voi enää lahjaa isälle antaa, muistella voin.  Isänpäivää vietetään monessa maassa.  Juhlapäivä on puoli vuotta äitienpäivän jälkeen.  Tänä vuonna päivä on 11.11 
    Isäni oli vaatimaton ja työteliäs mies, johon luottivat muutkin kuin perheenjäsenet.  Häntä ja montaa muuta isää kuvaa oivasti Anna-Liisa Rekolan runo.

Menestys ei häntä tärvellyt,
koska hän ei menestynyt,
rikkaus ei,
koska hän ei ollut rikas,
eikä köyhyys,
koska hän ei ollut köyhä.

Liika tieto ei sekoittanut päätään
koska sitä ei ollut.

Kuin koira veräjästä
hän livahti taivaanportista sisälle.
Pyhä Pietari vilkaisi perään ja sanoi,
menköön nyt,
hyvä ihminenhän se oli.


Isäni oli tavallinen suomalainen mies, rehti ja rehellinen.  Hän yritti opettaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen samaa.  50-luvulla muutto Poriin antoi minulle mahdollisuuden syntyä porilaiseksi.  Porin kaupunki antoi työn ja perheelle asunnon.

  

Luontoa ja historiaa

Ajeltiin aikamme kuluksi Ellivuorelle ja käveltiin hienossa lumisessa metsässä.  Katseltiin muiden laskemista mäessä ja ihailtiin maisemia....