Tammikuu on usein monelle SE kuukausi, kun aloitetaan laihdutuskuuri, tipaton kausi tai liikkuminen kunnon kohottamiseksi. Minulle se on nimenomaan ryhtiviikot, tarkoittaen oikeaa asentoa kävellä ja seistä. Minusta oli tulossa sisäänpäin kääntynyt koppakuoriainen. Hartiat eteenpäin kumartuneena, reidet ja lantiot kiertyneenä eteenpäin ja jalkapohjien holvikaaret painuneina. Minut herätti ajattelemaan fysioterapeutti, jolle menin valittamaan vaivojani.
Voihan koppakuoriaisellakin olla mukavaa, mutta se ei ole ihminen, jonka pitaisi seistä ja kävellä rennosti ja suorana kahdella jalalla.
Ensimmäiseksi fysioterapeutti avasi lantioni ja reisieni kulmaa. Siihen tarvittiin omat liikkeet. Jalkapohjienieni asentoa parantaisi jos kuvittelen jalkapohjilleni kolme pistettä: isonvarpaan alle, pikkuvarpaan alle ja kantapään alle. Holvi nousisi pikkuhiljaa omaan asentoonsa ilman tukipohjallista. Se vaatii työtä, mutta mitä ihminen ei tekisi oman hyvin vointinsa eteen.
Kroppa tuntuu muutaman sentin verran hoikemmaltakin, kun nousee oikeaan asentoon.
Lenkkeilyn, tai ainakin lenkkeilyn jälkitila ei ole tuntunut mukavalta, kun on kipuillut lantiosta ja juilinut jalkapohjista. Olen ollut pahoillani, kun olen miettinyt onko pakko lopettaa lenkkeily kokonaan. Ehkä ei tarvitsekaan. Liikkumisen ilo voi vielä vallata minut.
Kommentit