Lauantai melkein laiskotellen

Liikkuvaa ihmistä vähän laiskottaa.  Lauantaipäivä ja vapaapäivä.  Mistä sitä taas keräisi vähän energiaa lenkille lähtöön.  Eilen illalla vähän mässäilin: karjalanpiirakkaa, lenkkimakkaranpala, suklaavanukas ja suklaalevy (ohut).  Siinä sitä olisi kulutettavaa.  Ei siinä sinänsä mitään laitonta ole jos toisinaan heittäytyy syöpöttelemään.  Itse se on kuitenkin kulutettava.

Näin pimeää oli viime vuonnakin ja siitäkin selvittiin.

Lapsille suodaan karkkipäivä, aikuiselle pitäisi suoda makean ja suolaisen päivä.  Miten siihen jääkään koukkuun.  Ensin tekee mieli makeaa, sitten suolaista, jälleen makeaa jne.  Makean ja suolaisen piirileikin jälkeen vähän yököttää, vesi helpottaa oloa.


Minulle ei onneksi kovin usein satu päiviä, jolloin söisin kaiken mitä olen kaupasta kotiin tuonut.  Olen varma, että henkilöillä, jotka kärsivät ahmimisvaivasta on paha olo koko ajan.  En kadehdi yhtään.  Olen lukenut lehdistä vaivasta.  En tunne ketään jolla se olisi.  Luulisin siihen liittyvän paljon ahdistusta ja masennusta.  Se on vaiva ja tuska, joka on koko ajan mielessä.  Samoin kuin päänsärky.


On vähän tänään liikuttukin.  Keräsin kirpputorikamoja ja vein myytäväksi.  Vanhojen tavaroiden pois antaminen tai hävittäminen tekee hyvää sielulle ja ruumiille.  Vanhat ryönät uloskantoon ja mieli puhdistuu.  Niin voisi tehdä kehollekin.  Mitä kukaan tekee ylimääräisillä kiloilla ja suolistossaan liikkuvalle liialle massalle. 
















Kommentit

Suositut tekstit