250 kerran kyykkäyshaaste on suoritettu.  Ei muuta kuin uutta haastetta kehiin.  Naamakirjassa joku kehuskeli tekevänsä lankkuhaastetta.  Arvasin sen tarkoittavan ns. Hoovertestiä: Suorin vartaloin kyynärvarsien varassa olemista.  Pystyn siihen tällä kunnolla n. minuutin verran.  Tarkoituksena on 270 sek lankkuna eli 4 ja puoli minuuttia.  Siinä on haastetta kerrakseen.  Aikaa on 30 päivän verran.   Kevät kohisee suonissa.  Tuntuu välillä siltä, että pystyy mihin vain.  Omat rajat ja heikkoudet pitää tunnustaa.  Voi niitä rajoja silti venyttää.  Seuraavalla kertaa pystyy parempaan.  Tavoitteenani on päästä terveenä eläkkeelle.  Siihen on vielä vuosia, joten tavoitteita ja hasteita riittää.   Haastamalla itsensä ei vaivaa ketään muuta.  Jos vielä pystyy olemaan rehellinen, eikä juksaa haasteissa, niin pääsee parhaaseen tulokseen.   Metsässä on keväällä hieno käydä.  Kurkiakin yritin...

Sain houkuteltua siipan autolenkille ja sain kamerani etsimeen muutakin kuin kilometrien säteellä olevia kohteita.  Taka-ajatuksena oli, että takaisin tullessa jään kyydistä ja kävelen lopun matkaa, saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla.  Jos ei asu ihan metsän tai rantamaisemien vieressä niin on pakko ottaa kulkuneuvo alle.  Pihaa ei jaksa aina kuvata, eikä viitsi ottaa pyörää alleen.  Toki läheltäkin löytyy aina uutta kuvattavaa ja uusia kuvakulmia.  Välillä on vain mukava vaihtaa maisemaa.    Vielä olivat järvet jäässä ja talvi tuntui tuulessa, mutta aurinko paistoi.  Luontoon on pakko päästä vapaa-aikana.  Saa nollattua viikon kiireet ja pakkotunnelmat.  Luonnossa on imua.  Olen mieleltäni ulkoilmaihminen vaikka suurin aika tulee vietettyä sisällä.   Kuvia katsellessa virkistyy ihan siitäkin.  Muistaa auringon, tuokiot ulkona ja mitä luonto itselle merkitsee.   Palusjärvi oli vielä jääpe...

Lumettomuus teki sen, että saapastelu metsässä oli helppoa ja mukavaa.  Olo tuntui keväiseltä.  Lintujen ääniä ei juurikaan kuulunut, talitinttiä ja varista lukuunottamatta.  Aikaisessa keväässä ei vielä näkynyt kevään merkkejä, muuta kuin lumettomuus.   Pitkävartiset saappaat ovat ainoat hyvät jalkineet metsälenkillä.  Siellä voi olla ojia, yllättäviä kuoppia täynnä vettä ja märkäähän siellä on tähän aikaan.  Minäkin astuin juuri jalan mentävään kuoppaan, joka ulottui polveen saakka.  Onneksi siellä ei ollut paljon vettä.  Olisi metsälenkki loppunut alkuunsa.  Aurinko paistoi mallikkaasti, tuntui ihan huhtikuulta.  Kun lunta ei tähän mennessä ole tullut, en toivo sitä satavan enää tänä keväänä.   Metsässä kävellessä on pakko nostella jalkoja ylemmäs kuin tasaisella maalla.  Hiki pukkaa pintaan, vaatetusta kun ei voi vähentää aivan vähäiseksi, keväinen tuuli tuntuu vielä viileältä.   Talvilomalla on aikaa arke...

Nyt on kyykkäyskuukausi.  Tarkoitus on kerätä kyykkäyksiä pikkuhiljaa lisäten.  Se on haastekampanja jonka on kehitellyt porilainen yritys. http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194880784931/artikkeli/porilainen+kyykkyhaaste+leviaa+kuin+kulovalkea.html   Minä olen päässyt vasta 60 kyykkykertaan.  Onneksi on välillä vapaapäiviä.  Siinä tulee jalat ja pakarat yllättävän kipeäksi jos ei välillä hellitä.  Maaliskuun lopulla on tarkoitus olla kasassa 250 kyykkyä.  Tämä haaste on levinnyt kuin kulovalkea.  Tammikuu oli tuoliton, helmikuussa liikuttiin muuten vain ja nyt kyykätään.  Mukavaa kun joku aina keksii jotain uutta liikuntaan yllyttävää.  Nyt vain keksimään huhtikuulle jotain mukavaa.   Liikunta on raskaina työpäivinä haastavaa.  Pieninä palasina tehtävän liikunnan jaksaa silloinkin.  Tuntee ainakin jotain tekevänsä kuntonsa ja hyvinvointinsa eteen.  Kesä on tuossa tuokiossa ja uimarannat kutsuvat. ...