sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Enäjärvi,Pori

Pieni piristävä kävelyretki luonnossa piristää aina.  Sadetta luvattiin ja pieni ripaus koettiin, mutta aurinko pilkisti sateen jälkeen.  Kauas ei tarvinnut tälläkään kertaa lähteä.  Vielä löytyy omassakin kaupungissa hienoja paikkoja, joissa en ole käynyt.  Oli järvi, oli polku, oli kauniita puita.  Tämä paikka on suojeltua aluetta, rannoille ei ole saanut rakentaa.  Enäjärvi, pieni järvi Porissa.  Lintujen suosiossa ilman muuta ja lintuharrastajien.  Muutkin saavat siellä kulkea rannoilla.
 
Lenkki ei ollut pitkä.  Sen verran kuitenkin, että happea saatiin ja ihailla syysluonnon kauneutta.  Kahvit nautittiin luontolavalla järven rannassa.  Lenkki oli suhteellisen helppokulkuinen, pitkospuut olivat jonkun verran liukkaita.  Rannoilla oli sen verran märkää ja kaislikkoista, ettei sinne ollut asiaa, nähtiin kauniita näkymiä muutenkin.
 
Joutsenpari uiskenteli vastarannalla ja nautti hiljaisen järven rauhasta.  Asuntoalueet ovat lähellä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana.  Liikenteen äänet eivät juurikaan kuuluneet sinne.  Mäntyluodon pikatielle ei sentään ole kuin muutama sata metriä.
 
Mieli piristyi taas kerran ja onhan puolikin tuntia kävelyä luonnossa liikuntaa. 
 





 

tiistai 15. syyskuuta 2015

Paikan vaihto piristää

Syysloma ja aurinkoiset päivät, mikä sen mukavampaa.  Pyöräilyä, kävelyä ja vähän puolukkametsää.  Keräsin vähän lisää virtaa syksyn pimeyteen.
 
Työelämässä on nykyään niin hektistä ja raastavaa, että on pakko järjestellä muutama vapaapäivä aina silloin tällöin.  Jatkuva melu ja koneiden kohina antaa vielä lisärasitusta.  Jos hallituksen kaavailemat työajan lisäykset ja kiristykset tulevat joskus voimaan, niin voi meitä.
 
Muutaman päivän lepo antoi voimaa ja vielä jää pari lomapäivää harrastaa kunnon liikuntaa.  Molempi parempi.
 
Maaseutu ja metsä ovat ainakin minulle henkireikiä kaiken kiireen keskellä.  En välttämättä haluaisi asua metsän keskellä, sekin voisi ahdistaa pidemmän päälle.
 
Mahtaako maaseudulla asuville kaupungin valot olla myös palauttava asia.  En tiedä.  Ehkä kaiken kaikkiaan paikan vaihto antaa uutta energiaa elämään.
 
Jos on koko ajan samassa paikassa, elintila alkaa pienentyä.  Ei enää pysty löytämään iloa.  Paikan vaihto vähäksi aikaa ja kotiin on kiva palata.
 


 

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kunnon kuntovoimistelu on tehokasta

En tiedä mitä on tapahtunut tavalliselle kuntovoimistelulle.  Onko siihen kyllästytty, vai koetaanko se vanhanaikaiseksi.  Ainakaan täällä Porin seudulla ei enää kovin paljon järjestetä kuntovoimistelua.  Ainakin nimet ovat erilaisia ja outoja.  Muotia ovat nyt kaikenlaiset zumbat ja rumbat.  Kahvakuula on myös suosiossa. 
 
Opistojen ja työpaikkojen ohjatut liikunnat ovat hetkessä täynnä, tietysti siksi, kun tilat ovat niin pieniä.  Seurat keskittyvät enemmän lapsiin ja nuoriin.  Sekin on hieno juttu. 
 
Syyt jumppien vähenemiseen ovat moninaiset.  Ohjaajia on vaikea saada ja vanhemmat luopuvat pikkuhiljaa ohjauksista.  Koulujen jumppasalit ovat monen lajin käytössä, eikä aina riitä tiloja kaikille.
 
Olen vähitellen alkanut tyytyä siihen, että jumppaan kotona.  Se vain ei aina tyydytä, kun kukaan ei ole vaatimassa tiukempaa otetta tai pidempää venytystä. 
 
Kunnollisessa kuntovoimistelussa käydään läpi koko keho.  Siinä ei rasiteta yhtä osaa liikaa.  Aloitetaan alhaalta ja päädytään niskaan.  Kunnon kuntovoimisteluja läpikäyneenä tiedän miten mukava olo tulee lihasten rasittamisesta ja sen jälkeisestä venyttelystä. 
 
Kerran tai kaksi kertaa viikossa tapahtuva voimistelu pitää kropan vetreänä ja auttaa lihaksia kantamaan luiden painon.  Voimistelun jälkeen ei tunne itseään kävyksi vaan kauniiksi ruusuksi.
 

 

tiistai 1. syyskuuta 2015

Väliaikatietoa laihdutuksesta

Laihduttaminen on vaikeaa, se on myönnettävä.  Se on kivikkoinen polku, kuten minun hölkkälenkkini tänä aamuna.  Miten voikaan metsässä olla niin paljon kiviä ja juuria askelten esteenä.  Niistä selvittiin ja voi olla, että tämä laihdutuskin onnistuu.  Siis 2/5 laihdutus.  Viides viikko alkoi ja nyt näyttäisi, että se johtaa johonkin.
 
Ensimmäisenä viikkona tuntui toki kevyemmältä, mutta viisari ei värähtänytkään vaa´assa.  Toisena viikkona mentiin aavistuksen verran alaspäin.  Se on positiivista, että ylöspäin viisari ei mennyt kertaakaan.  Hyvinvointi lisääntyy.
 
Viides viikko siis ja nyt puntari antoi merkin, että olen alkanut laihtua.  Pari kiloa on menty alaspäin.  Hidas reitti laihduttamiselle tämä dieetti.  Puoli kiloa viikossa on tosiasia.  Kaikesta näkee tosiasian, että kaikki on kiinni siitä mitä suuhunsa laittaa.
 
Aloitin tämän laihdutuspäivän maustamattomalla jugurtilla, riisileivällä kera tomaatin ja kupillisella kahvia.  Lenkin jälkeen join vain vettä.  Vähiä luvallisia kaloreita on turha tuhlata mehuun.  En tule ikinä pääsemään 500 kaloriin päivässä.  Kyllä näköjään onnistuu, kun puolittaa tavallisesti syömänsä kalorit parina päivänä viikossa.
 
Olen huomannut, että muinakin päivinä tulee tarkkailtua syömistään enemmän.  Ei otakaan sitä suurempaa kakkupalaa tai jättää santsiannoksen ottamatta.
 

 

Jano lähtee alkoholittomallakin

Alkoholittomat oluet ovat hyvä tapa huijata suuta ja vatsaa.  En ole vuosikausiin juonut humaltuakseni, pari olutta saunan jälkeen on ollut...