tiistai 25. kesäkuuta 2013

On kesä ja juhannus on ohi

Juhannuksesta on päästy ohi.   Tuli pari päivää löhöttyä pihalla aurinkoa ihaillen.  Selkä vähän juili, eikä päässyt liikkumaan paljoa.  Siinä sitä grillin vieressä istuskellessa mietiskeli kuinka kivaa on ihmisellä silloin, kun ei jomota jostakin kohtaa.  Sitä vain ei silloinkaan ole aivan tyytyväinen.   
 
Juhannusaattona paistoi aurinko täydellä terällä.  Uusia perunoita ja  sinappisilakkaa, muurinpohjalettuja.  Saunomista, muutama olut ja vielä grillimakkaraa sinapin kera.  Kuinkahan paljon liikkumista täytyy harrastaa ennenkuin ne kalorit on kulutettu.  Hälläväliä, juhannus on kerran vuodessa ja selkäkipu antoi tekosyyn olla kerrankin melkein liikkumatta.  Puutarhaa täytyi vähän käydä ruopsuttamassa.  Sitä voi tehdä nelinkontin.
 
Tänään pääsin kutsuttuna saunomaan ja uimaan merenrantaan.  Olo tuli hienon seesteiseksi.  Suomen kesä on aivan tarpeeksi pitkä ja lämmin minulle joka en juuri jaksa kestää pitkiä hellejaksoja.
 

Joku harrastaa puisia puutarhakalusteita, toiset muovisia, meillä on nahkaiset.  Ne täytyy tosin laahata sateen sattuessa sisälle.
 

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kilpaileminen harrastuksena

Kentillä ja saleillla on paljon naisia ja miehiä, jotka kilpailevat joko menestyäkseen tai omaksi ilokseen.  Kilpailu antaa pienen jännitteen, jonka avulla voi ylittää tai alittaa oman ennätyksensä.  Ei ole väliä onko toiseksi viimeinen tai viimeinen.
 
Naiset varsinkin ovat lähteneet liikkeelle.  Hölkkä ei anna enää tarpeeksi haastetta.  Täytyy osallistua vähintään puolimaratonille.  Jalkapallokin on saanut naisharrastajia liikkeelle.  Monille paikkakunnille on perustettu joukkueita.  Porissakin toimii Musan mutsit niminen ryhmä, joka on toiminut pari vuotta.  Se on Musan Salaman naisharrastajaryhmä, joka pelaa otteluita muita harrastajajoukkueita vastaan.
 
Crosfit taas kerää miehiä salille.  Siinä ei kikkailla tekniikalla vaan kerätään voimaa, kestävyyttä ja nopeutta.
 
Kaikissa lajeissa järjestetään vähintään firman kilpailuja.  Olen itsekin osallistunut aiempina vuosina Karhuviestiin, puulaakimaastoihin ja työpaikan omiin kilpailuihin.  Palkintoja ei ole paljon herunut, mutta mukavaa ja hiukan jännääkin on ollut.
 
 

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Vesileikit lasten kanssa

Turhaan vanhemmat ja isovanhemmat värjöttelevät altaan reunalla tai rannalla.  Mukaan vain leikkimään.  Minä olin lapsenlasteni kanssa vedessä, yhtenä päivänä järvessä, toisena päivänä altaassa.  Molemmissa oli mukavaa.  Lasten riemua on hauska katsella.  Vesi on oiva elementti leikille ja loiskinnalle.  Ei tarvitse pelätä kastumista ja liikuntaa tulee aivan huomaamatta.  Jos ei ihan uimaan pääse kun lapsia on pidettävä silmällä, mutta kaikenlainen polskuttaminen kuluttaa kaloreita.
 
Maauimalassa rohkenin yrittää kuperkeikkaa, nenästä oli pakko pitää kiinni, hyvin se vielä onnistui.  Käsiseisontaa en tohtinut yrittää, olisi pitänyt tehdä se yhdellä kädellä.  Tuli ihan tyttömäinen olo, kun lastenaltaassa ruiskittiin ja loiskittiin.  Oli niin viileä ilma ettei altaassa ollut ruuhkaa. 
 
Järvessä uinti on erilaista.  Uintimatkaa ei voi samalla tavalla mitata kuin altaassa.  Siellä on tiedettävä uintitaitonsa ja voimansa.  Ei voi lähteä uimaan näkyvillä olevaan saareen asti jos ei ole varma, että jaksaa uida takaisin.  Rantoja pitkin voi uida pikiäkin matkoja, voi aina kävellä takaisin.
 



 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kilojen katoamattomuus

Kumma juttu,  olen lisännyt liikuntaa ja vähentänyt syömistä, luulisi kilojen katoavan aivan silmissä.  Sitä ei kuitenkaan ole tapahtunut.  Kilot ovat jämähtäneet paikalleen.  Liekö syynä lihasten kasvu, huonontunut aineenvaihdunta vai todella piilossa olevat kalorit ruuassa. 
 
Naposteleva tapani syödä on varmaan yksi asia ja ruoka-annosten koko.  Sitä ajattelee pienen palasen ottaessaan, ettei tämä varmaan lihota.  Väärin ajateltu tietenkin.  Kalorimäärän, minkä on saanut lisääntyneellä liikunnalla tuhottua, on äkkiä lapattu suuhun.  Annosten koko kasvaa välillä liian suureksi.  Silmänälkä on aina suurempi kuin todellinen tarve.
 
Liikuntaan käytetyn ajan lisääminen voisi olla seuraava askel.  Pidempiä lenkkejä hitaammalla tahdilla polttaa kaloreita enemmän kuin yhtäkkiä juostu lenkki.  Pohdinta tekee asioista todellisia.  Minä päätän mitä syön ja miten liikun.  Sitä ei voi ketään muu toteuttaa. 
 
Kesä on kompastuskivi syömisen suhteen.  Kaikkea hyvää on tarjolla.  Muutama liikakilo ei ole pahasta ja kesästä ja kesän herkuista täytyy nauttia.  Ehkä syksyllä on voimaa paneutua painon pudotuksen ihmeelliseen maailmaan.
 

Liikunnallisesti lahjakas

Kenestä näin voisi sanoa?  Toisten mielestä lahjakkaan pitäisi voittaa useamman tyypin lajissa.  Mielestäni liikunnallisesti lahjakas on he...