Kaunis kevätpäivä sai lähtemään kävelylenkille keväiseen Kirjuriin. Paljon muitakin ulkoilijoita oli saapunut. Viileä, suorastaan kylmä tuuli, ei pelota kävelijöitä. Näinä aikoina on suorastaan pakko päästä pihalle. Raikas ilma tasoittaa tunteita ja antaa virkistystä kestää kireitä aikoja. Sairaana ei tietenkään saa mennä edes lenkille, kuin omaan pihaan.
Kyllä kevät on vuodenajoista se, joka herättää liikkumaan ja puuhailemaan ulkona. Miten mukavaa on, ei liian lämmintä, ei hyttysiä eikä talvista pakkasta.
Aution näköistä oli vielä. Puut ovat lehdettömiä ja ruohikko ruskeaa. Vesi kuitenkin kimmeltää auringonpaisteessa ja taivas on sininen. Kyllä niitä harmaita sateisia päiviä on ollut tänä talvena ihan tarpeeksi. Lunta ei ole ollut kuin nimeksi näillä seuduilla. Pohjoisemmassa toki enemmän. En kadehdi heitä, mutta kumminkin tuntuu epäreilulta.
Kokemäen joessa on pahoja pyörteitä, jotka vievät pohjaan jos uskaltautuu uimaan. Ei toki nyt, mutta kesällä uimareita on varsinkin kaupungin puoleisella uimarannalla
Talvella ja keväällä Kirjurinluoto on enemmän kaupunkilaisten käytössä. Paikka on oikeastaan kaupunkilaisten liikuntapuisto, kesällä on niin paljon tapahtumia, ettei mukaan mahdu. Monet silti kaipaavat niitä ja hyvä on, että niitä järjestetään. Ne tuovat rahaa Porille ja huvia kansalle. Minulle riittävät lenkkipolut, voin mennä muualle jos on ruuhkaa.
Kommentit