Illat pimenevät ja liikuntaa on jatkettava. Korkkasin ensimmäisen kuntosalikertani. Se tuntui vaihteeksi taas mukavalta. Joskus hamassa nuoruudessani kävin useinkin salilla. Sain nyt hyvän tarjouksen sanomalehden kautta. Se innosti minua taas kokeilemaan uudestaan. Kuntosali on pieni vain naisille tarkoitettu. Ei sillä, että miehiä pelkäisin, mutta kävijöitä on ehkä hiukan vähemmän. On tilaa laitteissa ja harjoittelussa voi välillä valita jumpan, elikkä zumban.
Piukat paikat toimii useammallakin paikkakunnalla. Kuntosaleja on joka kaupungissa moneen makuun. Ne ovat matalan kynnyksen liikuntapaikkoja, joissa neuvotaan alkuun miten pitää toimia.
Aina uutta tai kauan sitten kokeiltua harrastusta alkaessa pitäisi muistaa maltti. Ei ihan täysiä painoja, vaikka kuinka jaksaisi, eikä niin monia toistoja, vaikka haluaisi. Nämä asiat koitin pitää mielessä. Omasta mielestäni maltoin mieleni jollain lailla. Alussa varsinkin olisin juoksumatolla kirmannut enemmän, mutta tiedän vanhasta muistista, että lihakset kipeytyvät liiasta tekemisestä.
Minulla riittääkin nyt sisäliikuntaa melkein jouluun saakka. Nyt on kuntosalikortti ja vielä on jäljellä uintirannekkeessa 10 kertaa. Lihaskunnon ainakin luulisi paranevan. Laihtumisen suhteen olen vielä epäuskoinen. Nälkä kun kasvaa liikunnan myötä. Muutaman kilon luulisi katoavan tai ainakin muutaman sentin. Toivo on hyvä pitää mukana näissä asioissa.
Kommentit