Ainakin köyden varassa. Tuppauduin jälkeläisten seuraksi Huikee- seikkailuradalle. Se sijaitsee Yyterin lomakylän viereisessä metsässä. Vähän epäilin jaksamistani, mutta muutaman radan jaksoin kiivetä ja liukua vaijereita pitkin. Turvallista se oli, ei siinä mitään. Korkeus minua eniten häiritsi. Vähän kun on korkean paikan ahdistusta. Rohkeasti kun vaan päästi itsensä lentoon ja liitoon, niin mukavaltahan tuo tuntui. Kaikkien piti ensin suorittaa harjoitteluradan pätkä, ennen kuin pääsi varsinaisille radoille.
Hyvää ja tehokasta liikuntaa valjaissa killuminen oli. Tasapainoa ja jonkun verran käsivoimia liikunta tarvitsi. Turhaan aikuiset pelkäävät osallistumista temppuiluun. Jos on jotain kipuja tai ongelmia kropan kanssa, silloin ei pidä lähteä radalle. Minä pidin tästä liikuntatavasta. Joskus pitää varmaan uusia keikka.
Ohjaajat seurasivat koko ajan tapahtumia ja auttoivat ongelmissa. Alussa he jopa kiristelivät valjaita ja neuvoivat miten niihin pukeudutaan. Toiset käyvät tämän kaltaisissa paikoissa monet kerrat. Vaihteluna liikuntaan tämä ainakin oli hieno kokemus.
Kommentit