Maaseudun tiet ovat useimmiten sorateitä ja nyt vielä kovin pölyisiä kuivan sään takia. Mutkia ei ole oiottu eikä mäkiä madallettu. Siellä ei ohutrenkaisilla pyörillä ole mikään nautinto pyöräillä. Sen takia minulla onkin käytössä vahvarenkainen ajopeli. Sitä myytiin nimikkeellä citypyörä. Ihan se on kuin perusmummis, mutta vahvemmilla renkailla. Se on oiva peli möykkyisille metsäteille ja sorapinnalle.
Sillä kun päästelee mäkiä alas, niin ei tunnu pienet kivet persuksiin asti. Muutama vaihde siinä on, että mäkiä pääsee polkemaan istuen satulassa. Vauhdin hurmaan siinä ei oikein pääse, mutta ehtiipä katsella maisemia. Maaseudulla ei ole paljon liikennettäkään, joka häiritsisi.
Aina kannattaa poiketa isommalta tielta pienille metsäteille. Niissä ei eksy, kun palaa takaisin samaa tietä. Luonnon monimuotoisuutta silmäilee ihan mielikseen. Mökki on minulla tukikohtana ja sieltä päin olen kiertänyt kymmenien kilometrien lenkkejä. Mäkiä alas ja ylös, vaihtelua vauhdissa ihan riittävästi.
Kommentit