Luonto ei kaipaa lisä-ääniä, kun lenkkeilee. En halua kuulokkeita korvilleni kuunnellaksi tähtien laulantaa tai uutispuuroa. Nautin tuulen huminasta, lintujen ääntelystä, puiden kahinasta ja ihmisten äänistä. Olen nähnyt lenkkeilijöitä, jotka tuijottavat puhelintaan, päivittäen ehkä sometiliään. Puhelin on alkanut hallita meitä liikaa, ei osata enää nauttia liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta.
Pidän puhelinta mukanani, otan sen käteeni jos joku soittaa. Nykyään on hyvä, kun puhelun voi häivyttää vastaamatta jos se ei halua vastata.
Puhelin on oikeastaan mukanani kameran sijaisena. Voin tallentaa kauniin näkymän. Puhelimilla voi saada jo aika mukavan laatuisia kuvia.
Kännykkään on lisätty valtavasti kaikenlaisia sovelluksia, joista en ole edes selvillä. Olen käyttänyt sitä askelmittarina, karttana ja tietolähteenä. Kai se jonkinlainen turvakin on jos sattuu jotain sellaista yllättävää, etten selviä siitä itse.
Ei kukaan tarvitse tosissaan 1000 € arvoista puhelinta. Sitä pidän jo melkoisena huijauksena. Sellaista en ainakaan uskaltaisi ottaa lenkille mukaan.
Kommentit