Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2017.

Polkujuoksua, niin kauan kuin polvet kestää

Minulle polkujuoksu on ollut aina muotia.  Nyt se vain hyppää lehtien sivuilta, niin kuin juuri keksittynä lajina.  Useimmiten menen tuttuja polkuja, mutta nekin ovat joskus olleet tuntemattomia.  Pakkasaamuna polut ovat vaarallisia liukkaiden juurien ja pudonneiden lehtien takia.  Lisäksi polullani on paljon kiviä, kaatuneita puita, kallioita ja jäätä.   Polullani yhdistyvät vuoristogasellin ja aitajuoksijan taidot.  Nämä teen paljon hitaammin ja kömpelömmin, mutta kuitenkin.  Metsä on jätetty luonnon hoidettavaksi, eikä puita ole kerätty polulta pois.  Se tekee liikkumisen siellä mielenkiintoiseksi, koskaan ei tiedä mitä siellä on tapahtunut edellisen kerran jälkeen. Toki siellä näkee hienojakin juttuja.  Aurinko siilautuu puiden runkojen lomasta. Pihlajamarjarypäleet loistavat sinistä taivasta vasten. Edellisen kerran jälkeen matkani varrelle oli ilmaantunut hevoslaidun.  Se tuntui jotenkin eksoottiselta, koska en asu maalla. Luonnosta löyty

Kuvattavaa riittää

Ensimmäiset pakkasaamut on koettu.  Tuntuu kylmältä, mutta näyttää kauniilta.  Huurteiset puut  ja pellon pientareet säilyvät valkoisina jonkun aikaa ennen kuin aurinko alkaa lämmittää tarpeeksi. Kamera mukana kiersin taas metsää ja ihailin näkymiä.  Tavallisen kuvaajan on turha yrittää löytää kuvattavia eläimiä, jos mahdollisuuksia ei ole kopissa istumiseen tai sitten omaa suurta kärsivällisyyttä.  Maisemissakin riittää kuvattavaa. Kävely raikkaassa syysilmassa on virkistävää. Hankin sen takia riistakameran, koska tiedän mökkimme ympäristössä kuljeskelevan vaikka minkä rotuisia eläimiä. Ensimmäisenä yönä tosin sain kuvaan vain peuran takapään.  Olen odottavaisella mielellä, että kameran eteen ilmaantuisivat kettu, supikoira tai mäyrä.  Houkutteluksi pientä syömistä.  Eihän kamera mikään kovin laadukas ole, mutta sillä on hyvä aloittaa. On hauska tietää minkälainen eläinkunta valloittaa pihamaan, kun ihmiset nukkuvat. Kameraa voi siirrellä

Säästä huolimatta ylös, ulos ja lenkille

Sadesää ei ole mikään este lähteä lenkille.  Pukeutuminen ratkaisee.  Nykyään löytyy ohuita tuulen ja sateen pitäviä vaateita, jotka eivät ole lenkillä rasitteena.  Kostea ilma tekee hyvää hengitykselle.  Ei sitä toki ole tieteellisesti todistettu.  Mielestäni hengitys kulkee paremmin kostealla säällä.  Uutissivun mukaan happipitoisempi ilma on harhaa.  Jokainen voi teodeta omat tuntemuksensa jos uskaltautuu ulos sadesäällä.  Sekin on jossakin testattu, kastuuko sateessa nopeammin kävellessä vai juostessa.  Minulla ei kastunut kuin takin ulkopuoli. https://yle.fi/uutiset/3-5665841 Kauniita näkymiä kohtaa sadesäälläkin.  Pihlajissa on vielä marjoja paljon.  Ne odottavat syojiä, tilhiä ja rastaita, jotka saapuvat aterioimaan kuukauden kuluessa.

Vaikea keskivartalo

Toisinaan keskivartalo tuntuu voimattomalta, toisinaan liian isolta.  Keskivartalo on tärkeä kohta kehossa.  Se pitää ryhdin suorana, sen avulla noustaan tuolista ja sängystä ylös.  Portaiden nousu on helpompaa, kun voi saada jaloille apua vatsa-ja selkälihaksista.  Ei taida löytyä urheilijoiden lisäksi ketään, jolla olisi vatsalihakset timmissä kunnossa aina.  Urheilijoidenkin pitää harjoitella koko ajan.  Lihakset löystyvät yllättävän nopeasti.   Alamme olla löllykkäkansaa, joiden vatsat ovat kasvaneet elintapojen myötä.  Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa. Joitakin liikkeitä olen aina silloin tällöin tehnyt.  Nyt törmäsin kirjastossa kirjaan, joka esittelee yli 150 keskivartalon voimaa kehittävää harjoitusta.  Niitä ei tarvitse kaikkia tehdä yhdellä kertaa.  Voi vaihdella liikkeitä .  Kirjassa esitellään mikä liike vaikuttaa mihinkin lihasryhmään, kuvien kanssa.   Tänään kokeilin polkupyöräliikettä.  Sitä voi tehdä vaikka lattialla televisiota katsell