keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Lihaskunto, liikkumisen tärkein osa-alue

Olen huomannut jälleen kerran, että ilman lihaskuntoa liikkuminen ei ole niin nautittavaa.  Vanhempana se on vielä tärkeämpää.  Lihaksista katoaa voima yllättävän nopeasti.  Jo kahden viikon liikkumattomuuden jälkeen lihasvoimasta katoaa 20-30 %.  Ei ole ihme jos sängyssä joutuu makaamaan sairauden takia tai muuten vain makailee, niin ei pysty tekemään enää samoja harjoitteita.

Lihasvoimaa tarvitaan ihan normaaliin liikkumiseen työssä ja vapaa- aikana.  Jokaiseen liikuntahetkeen olisi suotavaa lisätä lihasvoimaa kasvattavia liikeitä.  Niiden ei tarvitse olla mitään vaikeita tai punttien kanssa liikkumista.  Ihan oman vartalon painon kanssa tehtävät liikkeet, säännölisesti tehtynä, pitävät lihaskunnon normaalilla tasolla.  Kehonrakennus on ihan eri asia, eikä sen tulokset ole mielestäni edes kauniiseen vartaloon kuuluvia.

Kävelylenkin päätteeksi voi ottaa kyykkäämistä 20- 30 kertaa.  Niitä voi tehdä ensin tuen kanssa jos muuten ei onnistu.  Punnerruksia seinää vasten, vatsaliikkeitä lattialla tai muita yksinkertaisia liikkeitä.

Itseni haastamisessa liukuburbeeta tehden olen päässyt 85 kertaan.  Vielä pitäisi saada 15 kertaa lisää kesäkuuhun mennessä.  Tämä liikesarja on lisännyt minun lihasvoimaani ihan mukavasti.  Siinä tulee käsiteltyä kaikki kehon lihakset.  En tee niitä kovin nopeasti ja lisään väliin venytyksiä jotta saan paremman hyödyn.  

Tämän linkin takaa löytyy oikea burbee, mutta sitä voi itse keventää liukumalla hypyt eteen ja taakse, silloin kun ollaan maassa.  Kaiken voi tehdä oman kunnon mukaan ja lisätä kertoja ja tempoa, kun haluaa.





maanantai 17. huhtikuuta 2017

Viluisia päiviä

Kevät käyskentelee eteenpäin hitain askelin.  Kevät teki taas säiden puolesta temppunsa.  Ei auttanut vaikka pääsiäinen oli puolessa välissä huhtikuuta.  Kylmä ajanjakso on vallalla monen päivän ajan.  Ulos mennessä oli pistettävä päälle kaikki mitä mahtui ja loput kainalon puolelle tuulensuojaksi.  Sitten ei pystynytkään lähtemään kovin pitkälle lenkille.

Ei voinut ihan vaan  oleskella mökin pihalla.  Kylmä tuuli pyrki melkein ihon alle.  Lunta ripotteli tämän tästä.  Toppatakkia, pipoa ja villasukkia hain päälleni.

Kaunis auringonpaiste näytti lämpimältä ikkunan takaa.  Ulkoilu rajoittui pariin pieneen metsälenkkiin.  Pettymyshän se oli, kun oli valmistautunut keväisiin lämpimiin päiviin, eikä niitä tullutkaan.  

Suomessa pitäisi aina olla valmiina säähän kuin säähän.  Täytyy ajatella positiivisesti.  Ei sentään koko aikaa satanut, päivällä lämpömittari kipusi pariin lämpöasteeseen, oli vapaata ja aurinkokin näyttäytyi.







sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Keväisellä metsäpolulla

Metsäpolut ovat jo niin kuivia, että niillä on mukava astella.  Lähdin minulle mieluisimmalle metsäpolulle lähimetsään.  Useimmiten kävelen siellä enkä hölkkää, koska maasta on kallioista ja välillä liukastakin.  Siellä saa melkein aina yksinään ulkoilla.  Polku ei ole varsinaisesti merkitty ja se on tiedossa vain paikallisille.

Porissa ei ole paljon kumpuilevia polkuja, tässä polussa riittää hiukan haastetta puunjuurien ja kallioiden takia.

 Aurinkoinen päivä siivitti askeleitani.  Oli tämän kevään lämpimin päivä.  Linnut sirkuttivat metsässä.  Välillä piti seisahtua kuuntelemaan kevään ääniä ja valokuvaamaan etenemistä.  

Kalliopolku ei ole kovin pitkä, kaiken kaikkiaan n. pari kilometriä.  Tosin ensin täytyy lähtöpaikkaan kävellä toinen mokoma ja takaisin sama matka.  
Juuret tekevät kallioiden päälle hienoja kuvioita.  Niiden täytyy, jotta pysyvät siellä.  Toivottavasti ei hetkeen aikaan kukaan saa ideaa mennä kaatamaan puustoa sieltä. 


Polku kulkee välillä kalliolla, välillä alempana metsässä.  Siellä saa hienoja luontokokemuksia, saa olla hiljaisuudessa.  Välillä kuuluu autonmoottoreiden kumu kauempaa, eivät ne kaukana ole.  Tuntee kuitenkin olevansa luonnossa. 




 Tämä kohta vaatii jo vähän kipuamista.  Liukkaalle kelillä on vähän hankalakin.  Liikuntarajoitteisille tämä polku ei sovi.  Aina voi vähän haastaa itseään ja monessa paikassa voi kiertää pahemmat paikat.



Metsäpolulla ei tarvitse olla mitään ihmeellistä.  Kaunis metsä riittää.  Sehän on tutkimuksilla todistettu, metsä tekee hyvää keholle ja mielelle.

Puiden halausta en ole vielä kokeillut, sekin voi olla hyvää terapiaa.   




Pori-Haapamäki rata on vielä jonkunmoisessa kunnossa.  Ainakin sitä pitkin on hyvä kävellä.

Jano lähtee alkoholittomallakin

Alkoholittomat oluet ovat hyvä tapa huijata suuta ja vatsaa.  En ole vuosikausiin juonut humaltuakseni, pari olutta saunan jälkeen on ollut...