On vaikeaa aloittaa uudelleen hölkkääminen jos ei ole sitä vähään aikaan tehnyt. Vaikka olisi muuten liikkunut jollain lailla niin hölkkä ja juoksu ovat mielestäni ylivoimaisesti raskaimmat liikuntamuodot. Henkeen ottaa, kylkeen pistää ja nilkat puutuvat. Rauhallisesti pitäisi aloittaa, se on selvä, mutta kun pää ei antaisi periksi. Kaikkeen olisi pystyttävä samalla tempolla mitä ennenkin. Kävin tällä viikolla kaksi kertaa hölkkäämässä tai hölkkä ja kävelylenkillä. Enhän millään jaksanut ensimmäisillä kerroilla kuin kilometri, puolitoista kilometriä yhteen mittaan. Pieni pätkä kävelyä ja taas hölkäksi.
Hölkkääminen kävi kumma kyllä helpommaksi matkan edetessä. Kenties syynä oli työpäivän raskaus, ilman lämmittelyä juoksemaan lähteminen tai harjoittelemattomuus. Pidänkin liikunnasta enemmän heti aamupäivällä. Työpäivän jälkeen on aina hieman väsynyt. Ainakin pitäisi palautella pari tuntia. Kevyt liikunta työpäivän jälkeen on ihan passeli juttu.
Oli ihan pakko kokeilla juoksemistakin, kun lunta ei ole tarpeeksi hiihtämiseen ja pyöräily on vähän vaarallista jäisten teiden takia. Hyvä sannoitettu polku on hyvä juoksualusta, ei tarvita jääpiikkejä kenkiin.
Uskon, että hölkkäkuntokin tästä petraantuu, kun kevätaurinko paistelee ja jäät sulavat. Juokseminen antaa paljon endorfiineja, hyvän olon tunnetta, jota ei voita oikein mikään. Sitä kutsutaan tässä artikkelissa juoksijan taivaaksi. Miten joskus vähän vastenmielisellä liikunnalla saadaan hyvä olo.
Kun juoksulenkin jälkeen saunoo ja makaa reporankana sohvalla, mieli on keventynyt ja elämä maistuu makealta.
Kommentit