tiistai 25. marraskuuta 2014

Pimeyden aikaa

Lunta sataa, lumi sulaa, räntää sataa, vettä tulee.  Talvet ovat olleet mustan puhuvia viime vuodet, ainakin Satakunnassa.  Pimeyttä riittää.  Autosta päin huomaa miten huonosti tummavaatteiset ihmiset erottuvat mustasta taustasta.
 
Moninkertainen vaaratilanne tulee, kun juoksija tai pyöräilijä kiirehtii auton eteen.  He ovat varsinaisia itsemurhakandidaatteja.  He luottavat liikaa katuvaloihin.  Parempi olisi pysähtyä hetkeksi tien viereen ja katsahtaa molempiin suuntiin.  Ei niin kiire ole koskaan.
 
Pimeällä lenkkeily on välillä vaarallista, mutta mukavaa.  Lämmintä kun on niin ei palele, eikä tarvitse koota päälleen montaa vaatekertaa.  En ihan metsään lähtisi lenkille pimeässä, siellä voi eksyä.  Pimeässä tututkin paikat tuntuvat oudoilta. Valaistuilla kaduillakin kulkiessani katselen ympäristöä.  Ajatuksissani voisin kulkea väärää reittiä.
 
Otsalamppu ja heijastimet ovat turvallisuuden tae.  Pyörällä liikkuessa valot ovat tärkeät.  Olen viimein totutellut  käyttämään heijastinliiviä kävelylenkeillä.  Pyöräilykypäräkään ei tunnu enää lapselliselta pyöräillessä.  Miksi henkeä turvaavat asiat voivat ensin tuntua turhilta.
 
 
Pimeys lisääntyy vielä kuukauden.  Eikä senkään jälkeen heti paljon valkene.  Liikunta auttaa pimeyden kestämisessäkin.  Jos jään sisälle kököttämään pimeän pelossa, menen ihan henkisesti kaamokseen.  Olkoon kaamos tai mikä vaan ulos on päästävä muutaman kerran viikossa.
 


 
 

lauantai 15. marraskuuta 2014

Lauantai melkein laiskotellen

Liikkuvaa ihmistä vähän laiskottaa.  Lauantaipäivä ja vapaapäivä.  Mistä sitä taas keräisi vähän energiaa lenkille lähtöön.  Eilen illalla vähän mässäilin: karjalanpiirakkaa, lenkkimakkaranpala, suklaavanukas ja suklaalevy (ohut).  Siinä sitä olisi kulutettavaa.  Ei siinä sinänsä mitään laitonta ole jos toisinaan heittäytyy syöpöttelemään.  Itse se on kuitenkin kulutettava.

Näin pimeää oli viime vuonnakin ja siitäkin selvittiin.

Lapsille suodaan karkkipäivä, aikuiselle pitäisi suoda makean ja suolaisen päivä.  Miten siihen jääkään koukkuun.  Ensin tekee mieli makeaa, sitten suolaista, jälleen makeaa jne.  Makean ja suolaisen piirileikin jälkeen vähän yököttää, vesi helpottaa oloa.


Minulle ei onneksi kovin usein satu päiviä, jolloin söisin kaiken mitä olen kaupasta kotiin tuonut.  Olen varma, että henkilöillä, jotka kärsivät ahmimisvaivasta on paha olo koko ajan.  En kadehdi yhtään.  Olen lukenut lehdistä vaivasta.  En tunne ketään jolla se olisi.  Luulisin siihen liittyvän paljon ahdistusta ja masennusta.  Se on vaiva ja tuska, joka on koko ajan mielessä.  Samoin kuin päänsärky.


On vähän tänään liikuttukin.  Keräsin kirpputorikamoja ja vein myytäväksi.  Vanhojen tavaroiden pois antaminen tai hävittäminen tekee hyvää sielulle ja ruumiille.  Vanhat ryönät uloskantoon ja mieli puhdistuu.  Niin voisi tehdä kehollekin.  Mitä kukaan tekee ylimääräisillä kiloilla ja suolistossaan liikkuvalle liialle massalle. 
















maanantai 10. marraskuuta 2014

Jaksaa, jaksaa

Näinhän sitä hoetaan, kun yritetään kannustaa muita liikunnan tavoitteisiin.  Hymiskampanjassa ollaan menty jo kuusi viikkoa ja jokunen viikko olisi vielä edessä.  Olen jaksanut pitää arkiliikuntamääräni n. kuudessa tunnissa.  Siihen kuuluu siivous-ja pihatyötkin.  Tosin en ole mikään ahkera siivooja, joten pääosa on ollut jonkin asteista liikehdintää.  Olen katsastanut muiden keskiliikuntaa ja osalla on liikunta-aika valahtanut neljään tuntiin.  On vaikea pitää tavoitteista kiinni, varsinkin jos liikkuminen ei ole aiemmin ollut samalla tasolla.
 
Vielä voisi vähän kiristää, ainakin yhden tunnin lisää.  Se ei ole mikään pakko.  Liikunta on kivaa, kun se on vapaaehtoista.  Käveleminen on ollut paras tapa lisätä liikunta-aikaa.  Yhtenä päivänä Pysäköin auton vähän pidemmälle ja kävelin.  Siitähän kertyi heti puoli tuntia.  Sitähän se arkiliikunta on.  Ei aina tarvitse autolla päästä asiointipaikan viereen.
 
Olisi mahtavaa jos tämä liikuntapiikki jäisi päälle.  Se on sama ruokavalion kanssa.  Ei auta jos on viikon nälkäkuurilla ja seuraavalla viikolla syö kahta kauheammin.  Liikkuminen on saatava jokapäiväiseksi. 
 
Tämä haaste kestää marraskuun loppuun, mitähän sitä keksisi joulukuussa.  Joulu on tulossa ja pitkät pyhäpäivät.  Silloin ehtisi vaikka mitä haastetta kokeilla.  Kyykyt ja lankut on jo kokeiltu.  Nyt mentiin arkiliikuntaa pari kuukautta.  Tulisipa lunta niin pääsisi hiihtämään.  Viime talvena en käynyt yhtään kertaa.
 

 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Heittelehtivä säätila ja liikunnasta sanottuja lauseita

Ulkoilmasta nauttiminen on joskus vaieaa, kun säät heittelehtivät.  Ennustuksiin ei kannata luottaa, säätilan ollessa epävakainen.  Eilen, pyhäinmiesten päivänä, oli pakkaspäivä.  Ensilumi tuli illalla maahan.  Tänä aamuna tuli vettä ja lämpötila oli lämpöisen puolella.  Vuorokaudsen aikana kaikki säätilat tuli koettua.
 
Olen huomannutr, että kannattaa itse aamulla tiirailla taivaalle ja suunnitella tekeminen sen mukaan.  Eilen pääsin vielä kuivin jaloin tekemään kävelylenkin metsään.  Metsä on aika kolean oloinen marraskuussa.  Luonto hiljenee talven viettoon.
 
Tänään, sadepäivänä, ei viitsi metrsään mennä.  On aikaa kirjoitella ja päivittää blogia.  Mietiskellä vaikka liikkumiseen liittyviä lauseita, joilla koitetaan innostaa porukkaa liikkumaan.
 
Liiku luut lujiksi.
Liikunta on parasta terveydenhoitoa.
Vierivä kivi ei sammaloidu.
Liikettä niveliin.
Liiku, leiki ja laula.
Liikkeelle lähteminen antaa parhaan tuloksen.
Harjoitus tekee mestarin.
Liikkuminen laihduttaa ja kohentaa mielialaa.
 
Näitä voivat kaikki keksiä lisää omien mielihalujensa ja tarpeidensa mukaan.
 


 

Jano lähtee alkoholittomallakin

Alkoholittomat oluet ovat hyvä tapa huijata suuta ja vatsaa.  En ole vuosikausiin juonut humaltuakseni, pari olutta saunan jälkeen on ollut...