Vanheneminen on välillä tuskallista. Peiliin kun katsoo, kaksikymmentä vuotta on tullut lisää aivan huomaamatta. Kaikenlaiset nitinät ja narinat kiusaavat. Onneksi on liikunta. Liikunta venyttää, vanuttaa, antaa voimaa ja iloa. Pienikin määrä päivittäin piristää.
Vielä jaksan juosta ja pyöräillä, kymmenen vuoden kuluttua voi olla toisin. Kamppailen iän tuomaa hidastumista ja lihasten voiman vähentymistä vastaan. Siihen voin itse vaikuttaa, ainakin jonkun verran. Pieniä tekoja, isoja vaikutuksia. Jos nousen varpaille kymmenen kertaa päivässä, viikossa se tekee 70 kertaa. Sen voi suorittaa hampaita pestessä, ruokaa laittaessa tei televisiota katsellessa.
Koitan tsempata itseänikin, laiska kun olen välillä lähtemään. Kodin muuttaminen liikuntapaikaksi auttaa vähän. Toive hyvästä kunnosta elää.
Kommentit