lauantai 1. helmikuuta 2014

Kuntopolulla

Juoksulenkillä metsässä seurasin vähän kateellisena hiihtäjiä, jotka suihkien menivät latua pitkin.  Latu oli merkitty lumella.  Pakkasen ansiosta latua on saatu tehtyä jäähallista tuodulla lumella.  Metsässä oli mukava juosta, vaikka olikin kovin viimainen päivä.  Puut suojaavat kummasti.  Kuntopolkuja on jokaiseen makuun.  Näin pitää ollakin.
 
Yhden kilometrin tasaisemmasta kiepistä 7,5 km:n maastolenkkiin.  Siitä voi valita kunnolle ja mielihaluille sopivan.  Minä pidän eniten 3,9 km veteraanilenkistä.  Talvella kaikki polut eivät ole juostavassa kunnossa, hiihtäjille on tietenkin laitettu latua ja osaa ei voi auraten kunnostaa.  Näin on Porissa.  Hienoa kuitenkin on, että kaupunkilaisilla on metsäinen virkistyspaikka.  Minulle metsä on aina ollut tärkeä.  Hiljaisuus ja suojaisuus ovat rauhoittumiseen ja kunnon hoitamiseen paras paikka.  Hoidetut ja viitoitetut polut antavat lenkkeilijälle luvan nauttia ulkoilusta ilman eksymisen pelkoa.
 
Minulla on aina ollut ihan tavalliset lenkkitossut, ei mitään liukuesteitä.  Ilmeisesti minulla on niin matala askel, joka on vähän auttanut, etten ole pahemmin liukastellut.  Ihan jääkelillä en lenkille lähde ja näillä poluilla on hiekoitettukin tie, Katinkuruun menevä, jota voi liukkaammillakin keleillä juoksennella.
 
Tämä kaveri löytyy täytettynä Luontotalo Arkista Porissa, en ole tavannut elävänä metsässä.
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun aina kommenteista. Kirjoita ja ole samaa mieltä tai väitä vastaan.