sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Talviunta vai lunta

Paljon on ihmisiä, jotka eivät liiku kuin juuri sen verran, kuin työ tai kotiaskareet tarvitsevat.  Täytyy myöntää, etten ymmärrä sitä.  Minulle tulee kirppuileva olo, jos en liiku pariin päivään.  Silloin on ainakin lähdettävä johonkin kotoa pois.  Pakkaset ovat vähän haitanneet liikkumista, on täytynyt vähän olla luova liikkumisen suhteen.
 
 
  Tottumus on toinen luonto, liikkuminen on niin iso osa minua, ettei paikallaan olo tuo minulle niin hyvää oloa kuin liikkuminen.  Levätäkin täytyy ja lepoa tulee välillä vähän liiankin paljon.  Siinä onkin se pulma, miten saisi liikkumisen ja levon tasapainoon.  Onneksi tänään pakkanen oli lauhtunut ja pääsin kävelylenkille.  Tunnin kun pistelee 10 min kilometrivauhtia niin kaloreita kuluu kummasti.
 
 
Kaikenlainen liikkuminen on hyväksi.  Kierteleminen kaupoissa, shoppailemassa, kuluttaa ihan hyvin kaloreita.  Ainakaan jos ei poikkea kahvilaan leivokselle.  http://kuntoplus.fi/liikuntatestit/paljonko-liikunta-kuluttaa  Tästä linkistä pääsee testaamaan kulutuksia. 
 
Puunoksat ovat pumpulilunta pullollaan.  Kaunista.
 

 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Iskun paikkoja

Kilpailussa on iskun paikkoja, joissa lähdetään kokeilemaan muiden kilpailijoiden nopeutta ja kestävyyttä.  Omassa liikkumistavoissa iskun paikkoja ei ole kilpailumielessä.  Niitä pitäisi löytyä henkisessä mielessä useamman kerran viikossa.
 
Kovina pakkaspäivinä mielikuvitus täytyy ottaa käyttöön.  Kävelylenkit onnistuvat sauvoilla ja ilman.  Hölkkä voi olla vaikeaa jos pakkanen tuntuu keuhkoissa pahalta.  Hiihto ei täällä Porissa oikein onnistu, lunta on vielä liian vähän.  Parin kilometrin verran löytyy kantolumilatua.  Se ei sunnuntaihiihtäjää (minua) oikein innosta.  Siellä tuntee itsensä ladun tukkeeksi.  Sisäliikuntaa kotona ja saleilla voi aina harrastaa.
 
Iskun paikkoja voin rakentaa itselleni, en päästä liian helpolla.  Muutama minuutti enemmän liikuntaa tai jokunen vatsaliike enemmän.  En nyt ihan hapoille anna mennä, mutta itsensä haastaminen kannattaa.  Seuraavalla kerralla on jo vähän helpompaa.
 
Seuraan hiihtoa innolla televisiosta ja iskun paikkakin on tullut sieltä tutuksi.  Pian alkaa penkkiurheilijan suururakka, Sotshin kisat.  Toivottavasti suomalaiset antavat iloisia hetkiä katsojille.
 
 
 

 
Kaikki jäähallit näyttävät aika samanlaisilta.  Tämä on Naantalista.
 
 
 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Itseään vastaan kilpaileminen

Liikuntarintamalla on ollut vähän hiljaiseloa meikäläisellä, yhtä uintireissua lukuunottamatta.  Lieneekö tämä musta talvi vaikuttanut.  Kaamos on tosiaan tuntunut kaamokselta.  Karhut ei saa unta ja minä en jaksa liikkua.  Märkää säätä piisaa.  Pakko tämäkin on kestää.  Onneksi on luvassa lunta ja eilen ja tänään on satanutkin, pieni pakkasjakso vaihteeksi.   Kenties pääsen hiihtämään vielä tänä talvena.  Hiihtohallit ovat olleet kovassa käytössä Jämillä ja muualla.  En ole koskaan ollut kokeilemassa miltä tuntuu hiihtää katon alla.  Ehkä se ei ole kummallisempaa kuin uida umahallissa tai luistella jäähallissa.
 
Iloa liikunnasta pitäisi ottaa pienestäkin edistymisestä.  Olin seuraamassa lasten taitoluistelukilpailua ja miten iloiseksi lapsenlapseni tuli sijasta, joka aikuisella olisi aiheuttanut masennuksen.  Hän oli edistynyt edellisestä kilpailusta monta pistettä ja sai vielä pienen palkinnon musiikkiin eläytymisestä. 
 
Pieniä luistelijoita oli mukava seurata, miten he kaatumisen jälkeen nousivat pystyyn ja jatkoivat siitä mihin olivat jääneet.  Kaikkia kannustettiin ja iloittiin muidenkin kilpailemisesta.  Paljon työtä tarvitaan, että heistä tulisi jääprinsessoja ja -prinssejä.  Heistä voisi aikuisetkin ottaa oppia.  Ei se ole aina niin tärkeää tuleeko ensimmäiseksi.  Kilpailee vain omaa kilpailuaan, miten itse kehittyy.
 
Tammikuu on kohta puolessa välissä ja nyt on minullakin aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja kehittyä laihemmaksi ja liikkuvammaksi.
 
 

Kevät kutsuu liikkumaan

Mikä sen mukavampaa aikaa liikkua ulkona, kuin kevät.  Ei ole hyttysiä, liikaa lämpöä ja lumet ovat sulaneet.  Katupölyt voivat hiukan hait...