sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Elämää ja haasteita

Uusi vuosi alkaa ja ollaan taas uusien haasteiden paineessa.  Tammikuun tipattomuus ei enää riitä, nyt vaaditaan olemaan sata päivää ilman alkoholia.  Se olisi kiinnostava haaste, en kyllä juo muutenkaan paljon.  1-3 annosta viikossa tosin tekee jo vuodessa esim. 2-3 korillista olutta.  Se tuntuu paljolta, kun sen ajattelee noin.
 
 
Olen vähän miettinyt jos yhdistäisi kaikki haasteet saman 100 päivän alle.  Siinä olisi jo loistokkuutta.  Lista olisi pitkä.  Karamellit, mukaan lukien suklaa, pullat, keksit,  limonadit ja jäätelö.  Lisätään vielä vaaleat leivät, niin siinä olisi jo monta kaloripommia.  Eikä siinä olisi pelkästään laihduttamisesta kysymys.  Terveys vaatii tekemään välillä valintoja aikaisemmin kuin viimeisellä hetkellä.
 
 
Elämä on haaste itsessäänkin. Miten sen elää, on vain itsestä kiinni.  Minulla on ihan oma haaste tehtäväksi.  Ostin uintirannekkeen (20 kertaa) ja kävin syksyn aikana vain kaksi kertaa altaassa.  Talven ja kevään aikana olisi tarkoitus käyttää siitä 10 kertaa.  Siinä on haastetta kerrakseen muun liikunnan lisäksi.
 
Ihminen on vähän yllytyshullu.  Jos joku pystyy tekemään jotain haasteellista, niin on pakko itsekin yrittää.  Vaarallista on jos ottaa liian tosissaan.
 
Kirpeitä kauniita pakkaspäiviä on ollut.  Ihania ulkoilusäitä.
 

 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Urheilun seuraaminen televisiosta

Kaupalliset tv-kanavat ovat kaapanneet melkein kaiken seuraamani urheilulajit kanavilleen.  Kanavat kun ovat vielä niitä maksullisia.  En ole ottanut mitään niistä.  Ne kun näyttävät sellaisia lajeja, mitä en seuraa kuin silloin tällöin.   Kaikkialla maailmassa urheillaan päivittäin, mutta yleisradion ohjelmisto näyttää sitä mitä halvalla saa.  Tietysti minun urheilukiinnostukseni on hyvin kapea, hiihtoa ja yleisurheilua.  Ampumahiihtokaan ei oikein sytytä vaikka Kaisa Mäkäräinen on pärjännyt hyvin.  En ole itsekään oikein varma mikä hiihdossa viehättää.  Hitaat väliaikalähdötkin seuraan alusta loppuun.  Kai se on se kasvava jännitys.  Yhteislähdöt ovat televisiokatsojasta ihan perseestä.  Siinä seurataan muutaman hiihtäjän hiihtelyä, joka alkaa vasta viimeisellä kierroksella.
 
Sprinttihiihdot ovat jännittäviä, koska kilpailijat ovat näkyvissä koko ajan.  Perinteisen sprintin hiihtäjiltä kyllä pitäisi kieltää vapaan suksilla hiihtäminen. 
 
Yleisurheilu on kaikkine lajeineen hienoa katsottavaa.  Suomalaisten hyvät saavutukset ovat etusijalla, mutta katson yleisurheilua, vaikka siinä ei olisi yhtään suomalaista mukana.  Samoin hiihtoa.  Sieltä löytää aina oma suosikkinsa joukosta. 
 
Toivoisin kestävyysjuoksussa vielä parempaa menestystä suomalaisilta.  Se on hankalaa, kun afrikkalaisjuoksijat ovat siirtyneet moneen maahan edustamaan.  Heillä riittää juoksukestävyyttä.  Eikä siinä oikeastaan mitään tuomittavaa ole. 
 
Television katsojana olen pitänyt hiihdossa Suomen cuphiihtoja mukavana tulokkaana, kansalliset hiihtäjät ovat useimmin päässeet mittaamaan kansainvälisen tason hiihtäjien kuntoa.  Yleisurheilussa kesälle järjestettävät kisasarjat on tullut seurattua.
 
 Kesäiset näkymät eivät lupaa hyvää omille hiihtolenkeille.
 


 

perjantai 5. joulukuuta 2014

Laiskuusgeeni


Liikkumisesta pitävänä ihmisenä välillä tulee mieleen, miksi kaikki eivät halua lainkaan liikkua.  Ymmärrän sairaudet ja liikuntaesteet, mutta muuten en.  Voisiko olla olemassa laiskuusgeeni, joka istuu niin lujasti, ettei sen yli pääse.  Liikuntatapoja on niin paljon.  Arkiliikunnasta hikiurheiluun.  Ei se voi olla niin, että aina pitää päästä helpoimmalla tavalla kaikista töistä ja tekemisestä.
 
 
Nappia painamalla pääsee ylös ja alas.  Moottoroiduilla kulkuneuvoilla  mennään paikasta toiseen.  Kaikenlaiset pienet keksinnöt helpottavat siivoamisessa ja ruuanlaitossa.  Ei siinä mitään, minäkin niitä käytän, mutta en aina.  Laiskuusgeeni löytyy minultakin, mutta ajoittain saan siitä yliotteen.  Kun laiskuusgeeni pääsee voitolle, lihavoitumisgeeni istuu viereen kyttäämään.  Varuillaan saa olla aina. 
 
 
Ihmetellen ja ihaillen katson ihmisiä, jotka puskevat ulos liikkumaan säällä kuin säällä.  Heitä ajaa jokin sisäinen pakko, tai sitten he ovat koiranomistajia. 
 
 
Tutkijat ovat sitä mieltä, että ravinto voi muuttaa geenejä.  Jos koko ajan mussuttaa epäterveellistä ruokaa niin hyvästäkään geeniperimästä ei taida olla apua.  Miksei siis liikkumattomuudesta voisi kehittyä laiskuusgeeni, joka periytyy seuraavalle sukupolvelle.
 

 

tiistai 25. marraskuuta 2014

Pimeyden aikaa

Lunta sataa, lumi sulaa, räntää sataa, vettä tulee.  Talvet ovat olleet mustan puhuvia viime vuodet, ainakin Satakunnassa.  Pimeyttä riittää.  Autosta päin huomaa miten huonosti tummavaatteiset ihmiset erottuvat mustasta taustasta.
 
Moninkertainen vaaratilanne tulee, kun juoksija tai pyöräilijä kiirehtii auton eteen.  He ovat varsinaisia itsemurhakandidaatteja.  He luottavat liikaa katuvaloihin.  Parempi olisi pysähtyä hetkeksi tien viereen ja katsahtaa molempiin suuntiin.  Ei niin kiire ole koskaan.
 
Pimeällä lenkkeily on välillä vaarallista, mutta mukavaa.  Lämmintä kun on niin ei palele, eikä tarvitse koota päälleen montaa vaatekertaa.  En ihan metsään lähtisi lenkille pimeässä, siellä voi eksyä.  Pimeässä tututkin paikat tuntuvat oudoilta. Valaistuilla kaduillakin kulkiessani katselen ympäristöä.  Ajatuksissani voisin kulkea väärää reittiä.
 
Otsalamppu ja heijastimet ovat turvallisuuden tae.  Pyörällä liikkuessa valot ovat tärkeät.  Olen viimein totutellut  käyttämään heijastinliiviä kävelylenkeillä.  Pyöräilykypäräkään ei tunnu enää lapselliselta pyöräillessä.  Miksi henkeä turvaavat asiat voivat ensin tuntua turhilta.
 
 
Pimeys lisääntyy vielä kuukauden.  Eikä senkään jälkeen heti paljon valkene.  Liikunta auttaa pimeyden kestämisessäkin.  Jos jään sisälle kököttämään pimeän pelossa, menen ihan henkisesti kaamokseen.  Olkoon kaamos tai mikä vaan ulos on päästävä muutaman kerran viikossa.
 


 
 

lauantai 15. marraskuuta 2014

Lauantai melkein laiskotellen

Liikkuvaa ihmistä vähän laiskottaa.  Lauantaipäivä ja vapaapäivä.  Mistä sitä taas keräisi vähän energiaa lenkille lähtöön.  Eilen illalla vähän mässäilin: karjalanpiirakkaa, lenkkimakkaranpala, suklaavanukas ja suklaalevy (ohut).  Siinä sitä olisi kulutettavaa.  Ei siinä sinänsä mitään laitonta ole jos toisinaan heittäytyy syöpöttelemään.  Itse se on kuitenkin kulutettava.

Näin pimeää oli viime vuonnakin ja siitäkin selvittiin.

Lapsille suodaan karkkipäivä, aikuiselle pitäisi suoda makean ja suolaisen päivä.  Miten siihen jääkään koukkuun.  Ensin tekee mieli makeaa, sitten suolaista, jälleen makeaa jne.  Makean ja suolaisen piirileikin jälkeen vähän yököttää, vesi helpottaa oloa.


Minulle ei onneksi kovin usein satu päiviä, jolloin söisin kaiken mitä olen kaupasta kotiin tuonut.  Olen varma, että henkilöillä, jotka kärsivät ahmimisvaivasta on paha olo koko ajan.  En kadehdi yhtään.  Olen lukenut lehdistä vaivasta.  En tunne ketään jolla se olisi.  Luulisin siihen liittyvän paljon ahdistusta ja masennusta.  Se on vaiva ja tuska, joka on koko ajan mielessä.  Samoin kuin päänsärky.


On vähän tänään liikuttukin.  Keräsin kirpputorikamoja ja vein myytäväksi.  Vanhojen tavaroiden pois antaminen tai hävittäminen tekee hyvää sielulle ja ruumiille.  Vanhat ryönät uloskantoon ja mieli puhdistuu.  Niin voisi tehdä kehollekin.  Mitä kukaan tekee ylimääräisillä kiloilla ja suolistossaan liikkuvalle liialle massalle. 
















maanantai 10. marraskuuta 2014

Jaksaa, jaksaa

Näinhän sitä hoetaan, kun yritetään kannustaa muita liikunnan tavoitteisiin.  Hymiskampanjassa ollaan menty jo kuusi viikkoa ja jokunen viikko olisi vielä edessä.  Olen jaksanut pitää arkiliikuntamääräni n. kuudessa tunnissa.  Siihen kuuluu siivous-ja pihatyötkin.  Tosin en ole mikään ahkera siivooja, joten pääosa on ollut jonkin asteista liikehdintää.  Olen katsastanut muiden keskiliikuntaa ja osalla on liikunta-aika valahtanut neljään tuntiin.  On vaikea pitää tavoitteista kiinni, varsinkin jos liikkuminen ei ole aiemmin ollut samalla tasolla.
 
Vielä voisi vähän kiristää, ainakin yhden tunnin lisää.  Se ei ole mikään pakko.  Liikunta on kivaa, kun se on vapaaehtoista.  Käveleminen on ollut paras tapa lisätä liikunta-aikaa.  Yhtenä päivänä Pysäköin auton vähän pidemmälle ja kävelin.  Siitähän kertyi heti puoli tuntia.  Sitähän se arkiliikunta on.  Ei aina tarvitse autolla päästä asiointipaikan viereen.
 
Olisi mahtavaa jos tämä liikuntapiikki jäisi päälle.  Se on sama ruokavalion kanssa.  Ei auta jos on viikon nälkäkuurilla ja seuraavalla viikolla syö kahta kauheammin.  Liikkuminen on saatava jokapäiväiseksi. 
 
Tämä haaste kestää marraskuun loppuun, mitähän sitä keksisi joulukuussa.  Joulu on tulossa ja pitkät pyhäpäivät.  Silloin ehtisi vaikka mitä haastetta kokeilla.  Kyykyt ja lankut on jo kokeiltu.  Nyt mentiin arkiliikuntaa pari kuukautta.  Tulisipa lunta niin pääsisi hiihtämään.  Viime talvena en käynyt yhtään kertaa.
 

 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Heittelehtivä säätila ja liikunnasta sanottuja lauseita

Ulkoilmasta nauttiminen on joskus vaieaa, kun säät heittelehtivät.  Ennustuksiin ei kannata luottaa, säätilan ollessa epävakainen.  Eilen, pyhäinmiesten päivänä, oli pakkaspäivä.  Ensilumi tuli illalla maahan.  Tänä aamuna tuli vettä ja lämpötila oli lämpöisen puolella.  Vuorokaudsen aikana kaikki säätilat tuli koettua.
 
Olen huomannutr, että kannattaa itse aamulla tiirailla taivaalle ja suunnitella tekeminen sen mukaan.  Eilen pääsin vielä kuivin jaloin tekemään kävelylenkin metsään.  Metsä on aika kolean oloinen marraskuussa.  Luonto hiljenee talven viettoon.
 
Tänään, sadepäivänä, ei viitsi metrsään mennä.  On aikaa kirjoitella ja päivittää blogia.  Mietiskellä vaikka liikkumiseen liittyviä lauseita, joilla koitetaan innostaa porukkaa liikkumaan.
 
Liiku luut lujiksi.
Liikunta on parasta terveydenhoitoa.
Vierivä kivi ei sammaloidu.
Liikettä niveliin.
Liiku, leiki ja laula.
Liikkeelle lähteminen antaa parhaan tuloksen.
Harjoitus tekee mestarin.
Liikkuminen laihduttaa ja kohentaa mielialaa.
 
Näitä voivat kaikki keksiä lisää omien mielihalujensa ja tarpeidensa mukaan.
 


 

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Heilahda alas puntarin neula

Painonpudotuksesta on taas kysymys.  Paino hivuttautuu ylöspäin vaivihkaa.  Kahdeksan vuoden aikana on tullut kahdeksan kiloa lisää.  Huonollakin laskupäällä vastaus on, kilo lisää joka vuosi.  Vielä mahdun jotenkuten osaan vanhoista vaatteista.  Olen vähän syyttänyt vaatemallien pienuutta, ikää ja muutamaa muuta syytä.  Syypää löytyy peilistä.  Kymmenen vuotta sitten aloin ajaa enemmän autolla kuin polkupyörällä.  Siinä suurin syy, liikunnan väheneminen. 
 
Ruokaa olen kuitenkin lappanut samalla tavalla suuhun.  Siinä toinen syy.  Eikä siihen oikein muuta syytä tarvitse etsiäkään.  Tänä syksynä siihen oikein heräsin ja totesin tapahtuneen.  Kuukauden olen nyt lisännyt jonkun verran liikuntaa.  Paino ei ole vielä pudonnut, mutta olen ollut havaitsevinani, että vyötärönseutu on hiukan pienentynyt.  Ei ota niin vastaan kun kumartuu laittamaan kenkiä jalkaan.
 
Lehdet toitottavat näin ennen joulua ja keväällä, ennen juhannusta laihdutuskuureja ja kevyitä ruokaohjeita.  Hyviä neuvoja ovat kaikki.  Minusta ruuat ovat välillä niin omituisia.  Enkä jaksa mistään dieeteistä innostua.  Minulle kävisi enemmän työläs liikuntadieetti.  Käskijä-ääni voisi sanoa mitä tänään pitäisi tehdä.  En kuitenkaan palkkaa personal traineria.
 
Olen nähnyt mainoksia aktiivisuusrannekkeesta.  Olisiko siitä apua.  Hinta on 70€ luokkaa.  Siinä olisi personal trainer ranteessa.  Taidan luottaa omaan aktiivisuuteeni.  Kyllä ihmisen pitää saada itsensä liikkeelle ilman käskijää.

Entisaikojen ihmiset eivät lihonneet kun oli niin paljon työtä ja vähän ruokaa.  Muistomerkki hevonen ja ajaja on Metsämuseon edestä ja Eeva Ryynäsen taideteos on sisäseinällä.


 
 

torstai 16. lokakuuta 2014

Porraskävelyä ihan huvikseen

Kuvittelin, että portaiden nousu kuluttaa kaloreita paljon enemmän kuin kävely tasamaalla.  Väärin luultu.  Reipas kävely kuluttaa kaloreita (5 km/ h)n. 250, portaiden rauhallinen nousu kuluttaa 295 kaloria tunnissa.  Tietysti porraskävelyssä on pohkeet ja reidet enemmän kovilla kuin tavallisessa kävelyssä.  Kapusin parina päivänä kahdeksanteen kerrokseen ja pohkeissa totisesti tuntui. 
 
Vaikka kaloreita ei kulu sen enempää, niin reippaampi porraskävely alkaa hengästyttää ja kunto kohoaa nopeasti.  Kerrostalossa asuvilla onkin oma kuntosali lähellä.  Meikäläinen joutuu hakemaan portaita muualta.  Olenkin käynyt portaissa kahvitauolla töissä.  Omena vain mukaan ja kiipeämään.  Se jotenkin piristikin, vaikka työpäiväkin oli ihan töitä täynnä.
 
Pori on niin tasainen, ettei  täältä löydy paikkaa, missä tarvittaisiin portaita.  Täytyisi varmaan rakentaa Viulunsoittaja katolla-tyyliin portaat, jotka eivät johda mihinkään.  Tietysti voisi askeltaa jakkaralle ja alas.  Se vain tuntuu vähän tylsältä.
 
Ihan huvikseen portaita kävellen kunto nousee samaa tahtia kohoamisen kanssa.  Verenpaine laskee ja läskit lähtevät lätkimään.  Minulla on vähän periaatekysymys hissin käyttämättömyys.  Kävelen ylös ja alas aina kun se on mahdollista.
 
Portaat Roomassa
Tornit ovat hyviä porraskävelypaikkoja.  Tässä Lauhavuoren torni.
 

tiistai 7. lokakuuta 2014

Hymis koukuttaa

Hymis, joka on koko maan kattava liikuntapäiväkirja, kehottaa liikkumaan.  Työpaikkani on järjestänyt kahden kuukauden liikunnanseurannan.  Isolla työpaikalla on monta osastoa, jotka osallistuvat.  Pieni porkkana palkintojen muodossa on luvassa porukalle, joka liikkuu ja kannustaa parhaiten muita.  www.hymis.fi sivuilta voi katsoa missä päin Suomea liikutaan parhaiten. 
 
Minä olisin lähtenyt mukaan ilman palkintotoiveitakin.  Kyllä kaksi kuukautta jaksaa kirjata mitä tekee.  Liikunnaksi kelpaavat niin puutarhatyöt kuin siivoaminenkin.  Mukavasti kertyy viikossa tunteja kun kaikki kirjaa ylös. 
 
Tänään on tarkoitus lähteä Kuntohoppiin, joka on uusi harrastus taas monien joukossa.  Hiphopin tahdissa tehdään tanssinomaisia liikkeitä.  Siitä saa vajaan tunnin päiväkirjaan.  Jotenkin muiden liikunnan seuraaminen kannustaa tekemään jotain kuntonsa puolesta. 
 
Maratonin harrastajat ja muut kovat urheilijat keräävät tietenkin paljon tunteja, mutta tavallisellakin arkiliikunnalla saa helposti kokoon 3-4 tuntia.  Haravoinnit alkavat kohta, siitä tulee taas lisää liikuntaa.  Venyttelykin on kuulemma liikuntaa jonka voi laittaa mukaan.
 
Pieni laihtumisseurantakin on on mukana.  Tosin en usko, että pelkällä liikunnalla laihtuu.  Kenties sitten, jos liikuntaan alkaa käytää useampia tunteja päivässä enemmän kuin ennen.  Siihen ei voimat riirä kun työssä pitää käydä.   Mukavaa se kuitenkin on.  On kuin liikkuisi porukassa vaikka tekee sitä yksin.
 


 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Lisää liikkumatilaa

Pellot antavat näin syksyllä lisää liikkumatilaa kävelyyn.  Viljat on puitu, heinät kaadettu eikä vielä ole kynnetty maata mullalle.  Upeassa syyssäässä kävely pelloilla ja metsän reunoissa on hauskaa.  Luonto on värikäs.  Tänä vuonna ei ihan niin kaunista ruskaa ole saatu kuin viime vuonna, mutta kyllä tämäkin välttää.  Parempi tämä kuin taukoamaton sade. 
 
Pelloilla on vähän raskaampi kävellä kuin tiellä.  Ei se haittaa kun ei pidä kiirettä.  Pysähtelen katselemaan ympäristöä ja havannoin luonnon muutoksia. 
 
 
Aurinko paistaa, ilma on raikkaampi kuin kesällä.  On ilo liikkua ja hengittää raitista ilmaa.  Maaviljelijän työ on raskasta.  He tekevät paljon työtä pelloilla.  Kiitos siitä, että suotte kävelijälle hienoja hetkiä.
 




Puolukoita on vielä mättäät pullollaan, harmi, että olen jo noukkinut sen verran kuin tarvitsen ja pakkaseen mahtuu.  Kiva niitä on ihailla ja nappaista kourallinen suuhun kävelyretken lomassa.  Imen itseeni syksyn raikkautta ja väriä.  Ne auttavat selviämään taas yhdestä työviikosta.  Kävelyretkellä tulee tallennettua näkymiä päähänkin tulevaa käyttöä varten.
 
 

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Uusille poluille

Uusia lenkkipolkuja hakee aina.  Nyt löysin Porin Kirjurinluodosta sellaisen.  Aina siellä on päässyt lenkille, mutta nyt oli tehty uutta polkua muutaman kilometrin verran.  Eihän tänne tasamaalle mitään raskasta mäkimaastoa saa tehtyä jos ei lisämaata tuoda jostakin.  Parin pienen töppäreen verran sitä oli tehty.  Polku kulki joenrantoja myötäillen.  Ihan kiva oli lenkkeillä.  Tuli uteliaisuuttaan juostua enemmänkin kuin piti.  Pysähtelin välillä kuvaamaan ja katselemaan ympäristöä. 
 
Polun ympäristö oli vielä vähän keskeneräinen, mutta ihan kuljettavissa.  Viitta tai pari olisi saanut olla enemmän.  Minäkin hukkasin yhden ja kiersin vähän pidemmän lenkin, kun tutussa paikassa olin, niin en eksynyt. 
 
Polut on ilmeisesti talvella tarkoitus olla hiihtolenkkinä.  Ne ovatkin hyviä sellaisille, jotka eivät mäenlaskusta niin piittaa.  Hiihtelevät vain hiljakseen.
 
Kirjurissa pääsee katselemaan muutakin.  Siitä on tulossa porilaisille vapaa-ajan keidas, jonne ei ole pitkä matka keskustasta.  Onneksi luovuttiin asuntomessujen järjestämisestä sinne.  Kaupunkilaisilla ei ole liiaksi rentoutumispaikkoja luonnossa, ainakaan ihan lähellä.
 
 
 
 

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kehon koostumusanalyysi

Olin kehon mittauksessa ensimmäistä kertaa elämässäni.  Se antoi lukemia, joiden lopputuloksen tiesin melko varmaksi etukäteen.  Lihakset ovat hyvässä kunnossa liikkumisen takia.  Rasvaa on kertynyt jonkun verran liikaa syömisen takia.  Ihmeellistä on, miten ilman röntgeniä päästään tekemään tarkkoja lukemia kehon tilasta.  Solunsisäiset nesteet, proteiinimassa, mineraalit ja rasvat selvitettiin ison puntarin näköisessä laitteessa jossa seisottiin paljain varpain pari minuuttia.  Käsissä oli kahvat.
 
Puristusvoimakin mitattiin.  Leposyke otettiin makuultaan joten helpolla pääsin tästä testauksesta.  Nyt pitäisi ottaa sitten vihje totena ja alkaa poistattamaan rasvan osuutta kehosta.  Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. 
 
Työpaikkani tekee hyvää työtä työläistensä terveenä pitämiseen.  Siitä tulee apu kummallekin.  Työntekijä pysyy töissä ja on terve. 
 
Terveyden ylläpitäminen on pitkä tie.  Se ei ole pelkkää liikkumista vaan ruoka tukee ja antaa voimia liikkumiseen.  Vaikeaa on kieltäytyä herkuista varsinkin jos on kovin perso herkuille.  Suklaata harvemmin, rasvaa vähemmän, ne minun pitäisi oppia tässä terveellisen ruuan hakemisessa.
 
Testi oli ihan mielenkiintoinen kokemus.  En tiedä missä niitä yleisemmin järjestetään, eikä niissä kovin usein pidä käydäkkään.  Joskus on ihan mukava tarkastaa oma tilanteensa.
 

 

torstai 4. syyskuuta 2014

Varautumisessa vara parempi

Taas minulle kävi kuten joskus ennenkin.  En suunnitellut ja tarkastanut tulevaa pyörälenkkiä.  Lähdin vain suinpäin matkaan.  Muisti teki tepposensa.  Olin lenkin aiemminkin pyöräillyt.  Muistelin sen olevan n. 25 km.  En ottanut mitään juomista mukaan, onneksi ei ollut lämmin ilma.  Lenkki olisi kestänyt tunnin tai puolitoista.  Lenkki kesti 2 ja puoli tuntia.  Eihän se nyt pitkä aika ollut toisaalta, olen pitempiäkin lenkkejä tehnyt. Varautuninen olisi vain tehnyt lenkistä nautittavamman.  Nyt vain tuskailin koska tämä tienpätkä loppuu ja pääsen palaamaan kotiin päin.
 
Oikaiseminen on toinen tapa josta pitäisi päästä eroon.  Se kostautuu yleensä aina.  Yhden kerran lähdin kävelylenkille ja ajattelin oikaista pellon reunaa pitkin.  Siellä sitten vaeltelin yli metrisessä kosteassa heinässä ja kävelylenkki kesti vielä kauemmin. 
 
Matkalle varaudun taas mitä oudomman laisiin tilanteisiin.  Mukana on laukussa ompelulangat, korkkiruuvit, veitset, lusikat ja vettä.  Vesi on yleensä se ensimmäinen mitä tarvitaan.  Varsinkin pyörälenkille pitäisi ottaa edes pieni vesipullo.  Sitähän ei tarvitse edes kantaa, kun sen saa kiinnitettyä sarveen tai takahäkille.  Lenkit voivat pitkittyä tai haluaakin kiertää pitemmän kautta.
 


 

maanantai 1. syyskuuta 2014

Reissussa rähjääntyy

On erittäin kumma juttu, kun minä lähden lomareissulle, niin mukaan lähtee melkein joka kerta joku flunssapöpö.  Nyt oli jo kolmas kerta kun näin kävi.  Ei mitään vakavaa, mutta nuhakin on kamala, kun pitäisi nauttia lomailusta ja vähän liikkuakin.  Sitkeästi minä nytkin kävin kerran hölkkälenkillä, kun kerran lenkkitossut olin ottanut mukaan.  Mitään mukavaa se ei ollut, räkä kirnusi nenässä ja kurkussa. 
 
Kävely ja maisemien katselu sujui paremmin.  Lääkettä nenään ja suuhun ja menoksi.  Ajaa minun ei tarvinnut, se oli hyvä.  Sain vain loikoilla vieressä ja katsella ohi lipuvaa maisemaa. 
 

 
 
Kylpylässä meni paremmin.  Hiljainen aika teki sen, että minä sain yksin oleskella altaissa.  Kolme saunaa oli käytössä.  Vaihdoin vain paikkaa, höyrysaunasta laventelisaunaan ja sieltä itämaiseen saunaan.  En kyllä huomannut kahdessa viimeisessä mitään eroa, toisessa oli pitkät penkit ja toisessa jakkarat.  Vähän se saunominen aukaisi röörejäkin. 
 
 
 
Pitkät ajomatkat ovat myrkkyä jaloille.  Vaikka pieni olenkin, niin venytteleminen autossa on mahdotonta.  Pysähdeltiin aina välillä katselemaan turistipyydyksiä ja syömään.  Abc-ketju muuten on täyttänyt koko maan.  Aina löytyi ketjun huoltamo jos halusi sinne pysähtyä.  Erilaiset ruuat tosin pistivät vatsani koetukselle.  Hyvää ruoka oli joka paikassa mihin poikettiin, mutta vatsa on tottunut vähän erilaisiin sapuskoihin.  Eikä kotona tule syötyä niin montaa ruokalajia kerralla.
 
 
 
Reissulla on mukava olla, mutta kotiin on hieno palata.  Oma sänky, omat ruuat ja oma päivärutiini, siinä on resepti minun kuntoni ylläpitämiseen.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Lomanviettoa maaseudulla

Maaseudulla voi pyörälenkillä kohdata peuran.  Komea näky, sarvipäinen urospeura loikkasi yli tien.  Se kävi nopeasti. silloin ei ole koskaan kamera valmiina, kun olisi kuvattavaa.  En yhtään ihmettele jos autoilija ei ehdi reagoimaan.  Minä pyöräilin hidasta vauhtia ja en ehtinyt kuin huokaista ja tilanne oli ohi.  Löysin kuvan Wikipediasta.
 
 

Mökillä tulee oltua ulkona enemmän kuin kaupungissa.  Pari päivää on mennyt ja olen siivonnut kukkapenkin, käynyt sauvalenkillä ja pyörälenkillä.  Istuminen pihassa on nautinnollista, kun autot eivät pörrää lähistöllä.


 
 
Lomapäiviä vietellessä ei ole aikataulusta väliä.  Aikataulut ovat aikuisella silti sisäänrakennettuja.  Herätä pitää suurin piirtein samoihin aikoihin, vatsa huutaa ruokaa 2-3 tunnin välein, ainoastaan töihin ei tarvitse lähteä.
 
 
 
Elokuiset päivät ovat vielä tarpeeksi lämpimiä ulkona oleskeluun.  Hienoa, että helteet menivät ohi, sadettakaan ei tule ihan koko päivää. 

maanantai 18. elokuuta 2014

Tyhjä onkireissu

Näinkin voi käydä, ei ainoatakaan nypäystä ongessa eikä virvelissä.  Se meni siis maisemien ihailuksi ja souturetkeksi.  Minä sain vain ihailla maisemia.

 Vähän kateeksi kävi kun eräs mökkiläinen nosti kahdesta katiskasta ahvenia.  Tosin ne näyttivät aika pieniltä, ettei niistäkään mitään paistinkaloja saanut.
 
Vesi näytii kallioista päätellen olevan kovin matalalla.  Monesti olemme joutuneet tyhjin käsin kalojen suhteen lähtemään pois järveltä.  On siellä silti mukava soudella ja tiirailla pilvien kulkua ja vihreitä rantoja.  Tämän järven rannat eivät onneksi ole ihan täyteen rakennettu.  Uimarantaa ja kalastuspaikkoja on ihan riittävästi.  Meilläkin kun mökki on kuivan maan mökki, niin on ihan mukava välillä päästä vesille.


Kalliorannat aiheuttavat jo sen, ettei joka paikasta pääse vesille.  Tietysti ei uimaankaan.  Jotkut seikkailumieliset ovat kyllä kallioilta joskus hyppineet, mutta aika riski se on terveydelle.  Sitä ei koskaan tutkimatta tiedä mitä on pinnan alla.


 

maanantai 11. elokuuta 2014

Kalevalaista jäsenkorjausta

Sekin tuli nyt koettua ja alkutuntemus on hyvä.  En ihan tarkkaan tiennyt mitä tulee tapahtumaan, mutta jotakin sentään.  Siinä mennään jotenkin vähän syvemmälle kuin hieronnassa ja se kohdistuu nimenomaan jäseniin ja selkärankaan.  Siinä yritetään lisätä liikkuvuutta ja auttaa nivelia parantamaan itse itsensä.  Aineen vaihdunta lisääntyy myös.  Muutama tunti hoidon jälkeen on jotenkin raukea olo ja tunnen kuinka paineentunne  on pistänyt jotakin liikkeelle.  Hoidon luvattiin tuntuvan parin päivän päästä parempana liikkuvuutena.
 
 
Minulla ei ollut vielä mitään suurta vaivaa, ainoastaan olkapäät ovat vihoitelleet.  Jäsenkorjaaja löysi kyllä kipeät kohdat ja osasi sanoa minkä kohdan olen jossain vaiheessa elämääni loukannut.  Nyrjähtänyt nilkka paljasti itsensä ja niskassa löytyi jonkun iskun tai putoamisen aiheuttamia jälkiä.  En tosin muistanut muutama vuosi sitten putoamista selälleni.  Ilmeisesti se oli sen putoamisen aiheuttama vika.
 
 
Parin tunnin hoito maksoi 70€.  Ei se minusta tuntunut kalliilta, jos se auttaa parantumiseen.  Tukan leikkauksesta ja värjäyksestä saa maksaa ainakin saman verran jos ei enemmän.  Hieronta vaatii aina useamman käyntikerran.  Tässä voi päästä yhdellä.  Itse täytyy tietenkin osallistua parantumiseen venyttelemällä. 
 
Kalevalainen jäsenkorjaaja käy kolmivuotisen koulun, joten ei se ihan heppoisissa kantimissa ole.  Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen yllätys.  Hierojia on monenlaisia, samoin jäsenkorjaajia.  Minulle sattui nyt ainakin hyvin asiansa tunteva henkilö.
Tästä linkistä löytyy tietoa muunmuassa kalevalaisesta jäsenkorjauksesta.
 
 

 

maanantai 4. elokuuta 2014

Hikiset päivät

Olin pari päivää työpisteessä, missä lämpötila nousi + 30 asteeseen ja kosteusprosentti oli sata.  Se ei ollut mitään herkkua.  Oli kuin olisi ollut vähän lämmitetyssä saunassa.  Hienoja lakeja kyllä on taukojen pitämisestä useammin, mutta käytännössä se on vaikeaa, kun työt pitää saada tehtyä tietyssä ajassa.  Löysin linkin, jossa neuvotaan työskentelyä kuumassa työpaikassa.  Työvaatteita ei voinut vähentää, kaikki muut temput tein.  Onneksi en työskentele siellä jatkuvasti. 
 
  http://tyopiste.ttl.fi/Duunitohtorit/Sivut/Miten_avitan_jaksamistani_kun_tyohuoneessa_on_30C.aspx

Vapaa-ajalla voi suunnitella liikunta-ajat niin kuin haluaa.  Käydä vaikka yöllä lenkillä.  Siinä on se vaara, että ei saa lainkaan unta.  Tietyssä iässä kun hiki on muutenkin herkässä, ylimääräinen hikoilu vie valtavasti voimia.  Ei pysty juomaankaan määräänsä enempää.  Pari litraa menee kevyesti, ei oikein enempää.

Pää on jo hiukan pyörällä kuumuudesta.  Pitäisi välttää liikaa rehkimistä.  Se vain on vaikeaa kun mieli tekee liikkumaan.  Joka päivä on tehtävä valintoja oman jaksamisen kautta.  Pidempi lenkki hitaammalla temmolla antaa yhtä hyvän tuloksen kuin viimeiseen hikipisaraan saakka tempoilu.  Hiki ei nimittäin vähällä lopu.  Hiki virtaa kuin vuoripuro jos kiipeää esimerkiksi kerrostalon kahdeksanteen kerrokseen.

Onneksi loma alkaa muutaman päivän kuluttua, silloin voi valintoja tehdä ajan ja liikunnan suhteen miten mielii.


 

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Aikuisille yleisurheilukoulutusta

Aikuisille järjestettävät yleisurheilukoulut olisivat mukava lisä kuntoilukarttaan.  Niitä vain ei järjestetä joka kylässä ja kaupungissa.  Resurssipula ja rahat vähissä, se on selvä.  En usko silti, että kaikille pitäisi antaa ihan ammattiopetusta.  Aikuisten uimakouluja ja juoksukouluja järjestetään enemmän.  Pieni tekniikkaharjoitus kuulantyönnössä, moukarinheitossa, kiekonheitossa voisi antaa kimmokkeen lajien harrastamiseen.  Heittolajeilla voisi aloittaa huonompikuntoinenkin.
 
Toiset taas ovat halukkaampia juoksemaan ja hyppimään.  En nyt puhu mistään veteraanikisoihin osallistumisesta vaan vähän toisenlaisesta liikkumisesta.  Ikähaarukka olisi varmaan 20-100 vuoteen.  Kenties joku voisi innostua kilpailemaankin. 
 
Lapsetkin kokeilevat montaa lajia ennenkuin löytävät omansa.  Vanhempi väki pitäisi saada ulos liikunnan pariin ja kokeilemaan omaa lajiosaamistaan.  Minä voisin kokeilla kaikenlaisia lajeja, mihin raajojen liikeradat ja kunto riittävät.  Olen vähän silmäillytkin seurojen sivuja, mutta seurat tietenkin keskittyvät ensisijaisesti lapsiin ja nuoriin.  Se on kyllä ymmärrettävää.  Veteraaniseurat ovat enemmänkin kilpailuseuroja.
 
Seurat voisivat saada kursseista lisätuloja toimintaansa.  Kymmenen kerran kurssi antaisi jo hyvän alun harrastukselle.  Heistä voisi kouluttaa myös vapaaehtoisia toimintaan mukaan.
 
 
 
 
 

Hyvinvointipaino

 Törmäsin hyvinvointipainosta kertovaan artikkeeliin Kiloklubisivulla.  Siinä oli paljon asiaa.  Painoindeksi on eri asia kuin hyvinvointip...