Pohjanmaalla on kaikki suurta. Porilaisilla on Isomäki. Pohjalaisilla on Lauhavuori. Täytyihän sitä lähteä katsomaan. Työporukan kanssa tehtiin mukava patikointiretki Lauhavuoren maastoon, kansallispuistoon. Mittari näytti kesäisiä lukemia, hiki irtosi hienosti Opastetusta retkestä saa enemmän irti, kuin itsekseen kävellessä.
Jos totta puhutaan, niin en havainnut paljonkaan korkeuseroja patikoidessa. Ainoa korkea paikka oli näkötorni, mihin ensimmäiseksi kiivettiin.
Metsä oli kaunista kangasmaastoa. Oli oikein ilo käyskennellä hienossa maastossa ja kauniissa säässä. Pitkospuuta oli osan matkaa. Siinä täytyi olla tarkkana, kävelyvauhti kun oli aika reipasta. En kaatunut kuin kerran. Onneksi mättäät olivat siinä kohtaa kuivat. Ruskaakin näkyi jonkun verran.
Polku kiersi Spitaalijärven rantojakin, kauniit olivat näkymät. Opas kertoi uskomuksista järviveden parantavasta vaikutuksesta. Vielä käytiin katsastamassa kivijataa(pirunpelto) jääkauden ajalta. Paljon oli kiviä yhdessä kohtaa.
Patikoinnin jälkeen maistui maukas ruoka Nälkähisessä. Tunnelmallinen ruokapaikka on tilauksesta vain käytössä. Tutustuin vielä kotona reittikarttaan www.luontoon.fi
Kommentit