Pitkän ajatustyön jälkeen päädyin ostamaan uuden pyörän. Vaihteita on seitsemän ja jalkajarru. Helkama Kaunotar on ladyn nimi. Muutama lenkki on tehtynä ja olen yhä tyytyväinen. Ainoa miinus on väri. Miksi se on valkoinen. Se oli ainoa vaihtoehto. Hintakin oli vähän liian korkea, pienellä alennuksella 430 €. Päädyin silti siihen, koska ajan sillä luultavasti kauan, se on ainakin osittain kotimainen ja laatu on köyhän paras ystävä.
Jalkajarru tuntuu turvallisemmalta kaupunkiajossa. Jarrutus on kauan sitten opittu liike, joka pysäyttää pyörän nopeasti. Yksi käsijarru tässäkin on, ei sitä tule paljon käytettyä. Pelkällä käsijarrulla varustetulla pyörällä ajo on varovaisempaa. Tuntuu kuin olisi pakko pitää kättä koko ajan jarruilla valmiina. Ehkä käteni ovat hitaammat kuin jalat.
Laskin tämän olevan viides uusi pyörä elämässäni. Onko se paljon tai vähän, en tiedä. Toiset selviävät yhdellä pyörällä koko aikuisikänsä. Riippuu tietenkin pyöräilymäärästä tai pyörien laadusta. En ole vanhoja pyöriä hylännyt, pyörät ovat arkistoitu mökille. Siellä niitä toisinaan käytetään. Minä tai joku muu.
Maailmalla pyöriä käytetään muidenkin kuljetukseen kuin itsensä.
Kommentit