lauantai 28. heinäkuuta 2012

Mustikoiden poimintaa

Housunpolvet ovat mustikan väriset kun konttaan metsässä.  Kyykkiä ei jaksa, eikä kumarrella suorin polvin, joten on kontattava.  Harmittelin, ettei tullut noukkuri mukaan, kun niitä mustikoita kuitenkin oli poimittavaksi.  Ilma on kaunis, vaatetus on silti pakko olla suojaava.  Metsässä on mustikassa minun lisäkseni hyttysiä, paarmoja ja hämähäkkejä.  Saattoi olla isompiakin eläimiä, mutta niistä viis veisaan.  Jos lähtee pelkäämään tuleeko karhu, käärme vai hirvi vastaan polulla niin marjat jäävät kyllä poimimatta.  Tällä marjastusreissulla löysin pari litraa mustikoita.  Ei niitä ihan joka paikassa ole, kevät oli niin kylmä.  Liikunnasta se käy tämäkin.  Pari tuntia kun metsässä liikkuu vaikka hitaastikin niin kaloreita kuluu.  Siinä vaiheessa kun mustikoita menee enemmän suuhun kuin astiaan, on aika lähteä kotiin. 
Litran verran löysin myös kanttarelleja, saa parit sienikastikkeet tehtyä. 

torstai 26. heinäkuuta 2012

Urheiluveikkaus

Urheiluveikkaukset vaativat asiantuntemusta ja ajan tasalla olemista.  Yllätyksiäkin sattuu ja jo häviäjäksi sanottu voi voittaa.  Tällaisessa veikkauksessa ei onni näyttele niin suurta osaa kuin lotossa.  Olen yrittänyt tutustua raviveikkauksen ihmeelliseen maailmaan.  Ensimmäiset veikkaukset tein kimppaveikkauksella ja arvaamalla, joten minun asiantuntemukseni on nolla.
Hevoset ovat uljaita eläimiä, jotka ovat toimineet ihmisten apuna töissä ja vapaa-ajalla.  Totopeli pyörittää isoja rahasummia viikoittain.  Maltti on valttia veikkauspeleissä.  Rahaa menee aina enemmän kuin tulee.  Nykyisin pääsee jo pienellä panoksella hevosen osuusomistajaksi.  Siinä tuntuisi kuin olisi oma hevonen juoksemassa.
Veikkauksen sivuilla pääsee veikkaamaan kaikenlaisia voittajia ja kilpailuita.  Ravivoittajia voi arvuutella eri sivulla.  Olympiakisatkin on saatettu alkuun, on taas jännä nähdä kuka siellä voittaa.

 Löysin hienoja hevoskortteja. Ne eivät taida olla ravihevosia, mutta hienon näköisiä.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kotijumppavälineet

Välineistäni on mennyt kiertoon kuntopyörä, jumppapallo ja stepperi.  Pyörä ei enää mahtunut, pallokin vei tilaa ja stepperi oli tylsä ja äänekäs, aivan kuin kurkkukipuinen ruisrääkkä.  Uusina hankintoina tai jäljelle jääneinä välineinä on kuminauha, voimisteluteline ja pari jumppadvd:tä.
Voimisteluteline on aika mukava vehje, sen voi virittää ovenkamanaan roikkumista varten.  Tosin se on niin matalalla, että isommilta ihmisiltä voi mennä päänahka rullalle.  Se on siis osan aikaa sängyn alla.  Siellä on vielä tilaa.  Kuminauhalla pystyy tekemään monenlaisia liikkeitä, hyvä lihaskuntoväline.  Jumppalevyt antavat mahdollisuuden ohjattuun jumppaan kotona.
Levyjä hankkisin lisää jos löytäisin jostain mukavia ja mukavan hintaisia.  Tavarataloissa on liian vähän valikoimaa.  Netisssä joitakin olisi kaupan, mutta parhaimmat ovat tietenkin kalliimpia.  Zumba-levyjä tarvitsee ostaa 4 kpl paketti, ainakaan minä en ole löytänyt muuta tarjontaa.  Olisi hauskaa jos olisi suuri kokoelma levyjä, niistä voisi aina valita mielentilaan sopivan.  Kirjaston levyt ovat usein lainassa eikä niitä voi pitää määräämätöntä aikaa kotona.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Soudellen

Soudussa saa koko keho liikettä.  Suomen pienissä järvissä ei tarvita moottorivoimaa juuri lainkaan.  Soutamalla ehtii tunnissa monen järven päästä päähän.  Tunnissa kuluu soutaessa kaloreita 200-600, riippuen tehosta. 
Me lähdimme sunnuntaiaamuna soutelemaan Siikaisten Hirvijärvelle.  Minä sousin myötätuuleen ja kumppani takaisin vastatuuleen.  Emme ihan koko järveä menneet päästä päähän.  Puolitoista tuntia reissussa meni ja ehdittiin pelastaa yksi karannut soutuvene, vedettiin se rantaan.  Vedettiin vähän pitkää siimaakin, mutta kalat loistivat poissaolollaan. 
Sateet olivat nostaneet veden pintaa, pienemmät saaret olivat veden vallassa.  Hirvijärven vesi on muutenkin mustaa, johtuen soilta tulevista vesistä.  Nyt vesi oli varmaan tuonut muualtakin maata.  Hieno aamupäivä silti viettää vesillä.



keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Hidas elämä

Liikkuva ihminenkin voi elää hitaasti.  Sateella, ikkunasta katsellessa tulee miettineeksi kaikenlaista.  Miten voi elää hitaasti kun maailma pyörii ympärillä hullun lailla?  Slow life eli suomeksi elämä hissun-kissun.  Hitaasti kiiruhtamalla on aina päästy hyvään tulokseen.  Ei ole oikoteitä hyvään kuntoon, laihduttamiseen tai parhaisiin urheilusuorituksiin.
Ruuanlaittokin voi olla hitaan elämän hyviä puolia.  Kaikki tehdään itse alusta asti, ei osteta puolivalmisteita..  Monellakaan ei ole mahdollisuutta kasvattaa itse ruokaansa, mutta kauppojen ja torien pöydät ja hyllyt notkuvat lähellä tuotettua ravintoa.  Lähiruokaa ei ole Norjassa kasvatettu lohi, joka perataan Kiinassa.  Valitettavasti minäkin aika ajoin sorrun ostamaan lohta.  Suomalainen ahven olisi hyvää, mutta kallista ostaa.  Onkimalla saisi halvempaa ja se olisi oivaa hitaan elämän opettelua.  Istuisi laiturilla tai veneessä ihaillen veden pintaa..  Kalat vain eivät ole samaan aikaan liikkeellä, eivät ainakaan isot ahvenet.  Särkiä, lahnaa ja pieniä ahvenia nousee.  Lokit saavat ainakin syödäkseen.
Hidas elämä voi johtaa onnellisempaan olotilaan jos se ei ole väkinäistä ja vastenmielistä tekemisen pakkoa.  Pieninä hitaan elämän tuokioina se maistuu parhaimmalta.  Kiireen keskellä niitä voi muistella ja suunnitella uusia.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Juomalla solakaksi?

Vesi on juoma, jota tarkoitan.  Asiantuntijat ovat laskeneet päivän juontimääräksi 1,5- 2 l.  Tietysti osa vedestä tulee ravinnosta.
Olen nyt viikon ajan lisännyt yhden litran tavalliseen juontimäärääni ja olen huomannut aineenvaihdunnan lisääntyneen.  Siis vatsakin toimii, eikä tarvita nimeltä mainitsemattomia jugurtteja.  Helppo ja halpa tapa.  Tosin uskon tasaantumiseen jos jatkan veden lisäjuomista.  Olen juonut aika vähän jonkun aikaa.  Pari lasillista heti aamulla ja n. litran verran pitkin päivää.
Amerikkalaistutkimuksen mukaan ennen ateriaa nautitut 2 lasillista vettä laihduttavat enemmän kuin ilman vettä.  Siinä voi olla se, että vesi täyttää mahaa eikä jaksa syödä niin paljon.  Sekin varmasti selviää kokeilemalla.  Ihmiset ovat erilaisia ja asiat voivat vaikuttaa eri tavalla. 
Liika vesi on rasitus munuaisille eli kohtuus tässäkin asiassa.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Puistojumppaa

Kirjurinluodon Lokkilavan edustalla tiistaisin tapahtuva puistojumppa keräsi tiistaina 50-60 naista jumppaamaan musiikin tahdissa ja minä olin yksi niistä.  Aurinko paistoi, ei kuitenkaan liian lämpimästi.  On hienoa, että Porin Naisvoimistelijat järjestävät vapaaehtoiseen maksamiseen perustuvaa jumppahetkeä.  Yksi euro on ollut tapana laittaa säästöpossuun.  Kaunis ilma lisää aina osallistujia.  Minä olen käynyt siellä jumppaamassa ainakin viisi vuotta. 
Jumppa ei ole liian vaativaa kenellekään.  Voihan sitä aina välillä höllätä jos tuntuu liian raskaalta.  Vaihtuvat ohjaajat ovat hyvä idea.  Ei kyllästy samanlaisiin liikesarjoihin.  Ainoa vähän negatiivinen juttu on ollut liian paljon käytettävä kuminauha.  En tosin ole joka kerta päässyt mukaan töistä johtuen.
Saisinpa vain itseni lähtemään talvellakin jumppasaleille.  Voimistelu pitää kropan vetreänä ja mielen iloisena.

Kevät kutsuu liikkumaan

Mikä sen mukavampaa aikaa liikkua ulkona, kuin kevät.  Ei ole hyttysiä, liikaa lämpöä ja lumet ovat sulaneet.  Katupölyt voivat hiukan hait...