perjantai 25. toukokuuta 2012

Liikkuminen mielentilana

Liikunta ON mielentila.  Puhutaan mielikuvaharjoittelusta tai jostain samankaltaisesta niin se jo todistaa asian.  Liikkumisen ja urheilun ollessa väkisin pungertamista, pitemmän päälle liikunta unohtuu.  Aloitan liikunnan pohjustamisen jo sängyssä aamulla maatessa.  Mitä tänään jaksaisin, viitsisin tai ehtisin tehdä.  Aina kaikki ei ole mahdollista.  Tekosyitä löytyy aina niin minulla kuin monella muullakin.
Liikuntahetket voi tehdä pieninä palasina pitkin päivää.  Minä kun olen muutenkin pikkuhiljaa-tekijä niin minulle sellainen sopii kaikkein parhaiten.  Venyttelen ovenkarmeissa, kyykkään kotitöitä tehdessä, pyöräilen töihin tai voimistelen televisiota katsellessa.  Hikiliikuntakin tuntuu parhaalta hitaasti aloittamalla.  Ei voi lähteä suoraa päätä ovelta juoksemaan henki hapatuksessa.  Matka päättyy seuraavaan mutkaan jos näin tekee.
Pelkkä mielikuvaharjoittelu ei anna tulosta.  On varmempaa lähteä liikkeelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun aina kommenteista. Kirjoita ja ole samaa mieltä tai väitä vastaan.